Changmoo Kwan

YOON Byung In, joka oli alkuperäisen Jidokwan-koulun vanhimpia jäseniä, perusti jo vuonna 1946 uuden koulun Seoulissa sijaitsevan YMCA:n (suom. NMKY) yhteyteen. Ennen Jidokwaniin liittymistään YOON oli opiskellut kiinalaisia kamppailutaitoja oleskellessaan nuorena Mantsuriassa ja karatea asuessaan Japanissa.

Yksi YOONin harjoittelun käännekohta tapahtui hänen ollessaan Japanissa, kun kuuluisa paikallinen karatemestari TOYAMA Kanken näki hänen harjoittelevan ja oli hyvin vaikuttunut hänen taidoistaan. Toyama ja YOON Byung In ystävystyivät ja YOON alkoi harjoittelemaan säännöllisesti myös karatea. YOON saavutti karatessa 5. danin ja hän toimi mm. Nihon yliopiston karatejoukkueen kapteenina.

Koska Toyama vaikutti YOONin harjoitteluun, on hyvä kertoa lyhyesti hänen taustastaan. Toyama opiskeli karatea Anko Itosun (k.1915) ohjauksessa Itosun kuolemaan asti ja oli Gishin Funakoshin lisäksi ainoa, jolle Itosu myönsi Shihanshin-arvon. Itosun kerrotaan koonneen Pyong An–liikesarjat vanhan Kong Sang Kun-liikesarjan perusteella. Alkuperäisessä Kong Sang Kun-sarjassa oli 65 liikettä, joista Toyama teki viisi lyhyempää sarjaa. Myöhemmin Toyama opiskeli Naha-te ja Tomari-te-juurista karatea, joihin kuului myös Okinawan kobudoa eli aseharjoittelua (hän harjoitteli mm. Aragakin, Azaton, Chibanan, Oshiron, Tanan ja Yabun opetuksessa). Vuonna 1930 Toyama perusti oman salin, jonka nimeksi tuli Shudokan (”Tien opiskelun paikka”) ja jossa opetettiin enimmäkseen Shorin Ryu–juurista karatea. Toisaalta Toyama ei koskaan korostanut opettavansa jotakin tiettyä karate-tyyliä, vaan halusi salinsa tunnettavan paikkana jossa harjoiteltiin kamppailua tyyleistä riippumatta. Myöhemmin Toyama perusti myös All Japan Karate-Do Federationin pyrkimyksenään yhdistää japanilaista ja okinawalaista karatea saman organisaation alle. Toyaman erikoisalaa olivat vahvat tartuntaotteet sekä niihin liittyvät sormien ja käsivarsien vahvistamisharjoitteet.

Korean itsenäistymisen jälkeen YOON Byung In muutti Japanista takaisin Koreaan ja alkoi toimia liikunnanopettajana. Liikuntatuntien yhteydessä hän opetti myös kamppailutaitoja. YOON oli hyvin perinteinen mies (hänen kerrotaan mm. käyttäneen vanhahtavia vaatteita) ja myös hänen opettamansa mudo oli hyvin perinteistä. YOON ja Jidokwan-mestari CHUN Sang Sup harjoittelivat paljon yhdessä ja heitä kutsuttiinkin leikillisesti ”veljeksiksi”. YOONin harjoitukset olivat paitsi perinteisiä, myös vaativia. Esimerkiksi kun ensimmäinen YMCA-sali avattiin, yli 500 ihmistä osallistui harjoituksiin. Kolmen kuukauden kovan harjoittelun jälkeen yli 300 oppilasta oli jo luopunut leikistä. Suurtenkin opetusryhmien kanssa toimiessaan mestari YOON korosti yksilöllisen kamppailutyylin löytämisen tärkeyttä. Hän kutsui opettamaansa lajia nimellä Ju An Pa Kwon Bup; nimi todennäköisesti korosti hänen sekä kiinalaisista taidoista että karatesta saamiaan vaikutteita.

Todellisia merkkipäiviä YMCA:ssa olivat tapahtumat, jolloin salilla pidettiin erilaisten kamppailutyylien näytöksiä. Esimerkiksi PARK Chul Hee nähtiin tällä salilla esittämässä "Jak Do Kwonia", PARK Ki Tae esittämässä "Bong Kwonia" ja Chungdokwan-mestarit SON Duk Sung, UHM Woon Kyu ja LEE Yong Woo esittämässä ”Chan Jo”-nimistä taitoa. Korean sisällissodan vuoksi suosittu YMCA-sali jouduttiin kuitenkin sulkemaan. Mestari YOONin Korean sodassa tapahtuneen salaperäisen katoamisen jälkeen opetusta jatkoi LEE Nam Suk, joka alkoi kutsua opetustaan nimellä Kong Soo Do (jap. Karate-do).

Korean sodan jälkeen LEE Nam Suk (yhdessä KIM Soon Baen kanssa) siis avasi YMCA-salin uudelleen ja alkoi kutsua koulua nimellä Chang Moo Kwan. Koulun symboli kuvaa kahta oliota, jotka ovat lohikäärmeen ja hevosen risteytyksiä. Lohikäärme edustaa korealaisessa mytologiassa sisäistä rohkeutta ja hevonen luonteen hyvyyttä. Symbolissa on myös kilpi, joka kuvastaa ihmisen oikeutta puolustaa itseään tai muita ihmisiä sekä kirjoituskäärö, joka kuvastaa kovan harjoittelun kautta saavutettavaa viisautta. Kilven sisälle on kirjoitettu ”tae” ja ”kwon”, kun taas kirjoituskäärön sisällä lukee ”Chang Moo Kwan”. Eräiden lähteiden mukaan mestari YOON oli jo ennen sotaa ja katoamistaan käyttänyt Chang Moo Kwan-nimeä (”Sotilaallisen harjoittelun koulu”). Koulu tuli erityisen tunnetuksi tehokkaasta itsepuolustusopetuksestaan.

Vanhimmat YMCA Kwon Bup Bu oppilaat olivat: 1) LEE Nam Suk, 2) KIM Sun Gu, 3) HONG Jung Pyo, 4) PARK Chul Hee, 5) PARK Ki Tae, 6) KIM Ju Gap, 7) SONG Suk Joo, 8) LEE Joo Ho sekä 9) KIM Soon Bae. Näistä HONG Jung Pyo ja PARK Chul Hee erosivat Chang Moo Kwanista ja perustivat vuonna 1956 oman koulunsa, Kang Duk Wonin (”Hyvyyden opettamisen koulu”). LEE Nam Suk lopetti aktiivisen opettamisen jo 70-luvulla, mutta teki ’comebackin’ vuonna 1998. Tuolloin hän aloitti viikottaisen harjoitusvuoron ohjaamisen San Pedrossa, Kaliforniassa, tavoitteenaan jakaa tietoa alkuperäisen Chang Moo–koulun harjoitustavoista. LEE opetti San Pedrossa vuoteen 2000 asti, jolloin hän kuoli. LEE jätti jäälkeensä seuraavat kahdeksan Chang Moo Kwanin ohjetta:

1- Katse
2- Kihap
3- Painopisteen liikuttaminen ja tasapaino
4- Hyökkäyksen ja puolustuksen tarkkuus
5- Etäisyyden hallinta
6- Ajoituksen ja voiman hallinta
7- Hengityksen hallinta
8- Mielen ja kehon joustavuus