Jido Kwan

Jidokwanin perusti mestari CHUN Sang Sup 3.3.1946. Koulu sai nimekseen varsinaisen sanahirviön (Choson Yun Moo Kwan Kong Soo Do Bu), joka kertoi japanilaisista vaikutteista (KongSooDo = Karate-do). Koulu perustettiin tiloihin, joissa oli Japanin vallan aikaan 30-vuoden ajan toiminut judokoulu. Aluksi CHUNin perustaman karatekoulun oppilaat olivatkin vain mustavöisiä judokoita (mm. LEE Kyung-Suk). Koulu sai tunnuslauseekseen ”Itseäni varten, kouluani varten, maatani varten”. Alkuvuosina koulussa toimi sekä judo- että karatejaokset. Koulun perustanut CHUN Sang Sup oli opiskellut jo lapsena judoa ja jatkoi Japanissa Takushoku-yliopistossa ollessaan sekä judon että karaten harjoittelemista. CHUN tunnettiin paitsi taitavana kamppailijana, myös intellektuellina ja tyylikkäänä herrasmiehenä, joka pukeutui julkisilla paikoilla ollessaan lähes aina juhlapukuun.

Korealaiset nuorukaiset (iältään useimmiten 15-25-vuotiaita), jotka aloittivat harjoittelun Chosun Yun Moo Kwanissa 1940-luvun lopulla, olivat tulevia Jidokwanin päämiehiä ja opettajia. Alla olevassa listassa on mainittu koulun vanhimpia oppilaita ja heidän saavutuksiaan.

CHUN Sang Supin perustaman koulun nimi vaihtui Jidokwaniksi Korean sodan aikana, koska mestari itse ei koskaan palannut sodasta (hänen uskotaan joutuneen pohjois-korealaisten vangitsemaksi). Choson Yun Moo Kwan sijaitsi alun perin Seoulissa, mutta merkittävin kehitystyö tapahtui Chun Ju–nimisellä alueella. Harjoiteltavaa taitoa kutsuttiin tähän aikaan nimellä Kwon Bop Boo. Toinen merkittävä koulu avautui Kunsanissa mestari CHUN Il Supin (Koulukunnan perustajan CHUN Sang Supin veli) toimesta vuonna 1947.

Jidokwan tarkoittaa ”viisauden koulua”. Ensimmäisiä tätä nimeä käyttäneitä mestareita olivat YOON Kwe Byung ja LEE Chong Woo. Erityisesti YOON (k. 2002), joka oli opiskellut Shitoryu-karatea Mabuni Kenwan opetuksessa, oli hyvin tunnettu opettaja myös karatepiireissä. YOON perusti jopa oman salin Japaniin (”Kanbukan” eli korelaisten taitojen koulu), joka tunnetaan nykyään nimellä Renbukan. Vuoden 1950 maaliskuussa YOON palasi Japanista takaisin Koreaan. Hänelle oli tuohon mennessä myönnetty karatessa 7. dan, mikä oli erittäin harvinainen saavutus tuohon aikaan. YOON oli ammatiltaan patologian professori, mutta hän oli toiminut myös Japanin armeijan upseerina. YOON harjoitteli Japanissa Chi Ki Ken –tyylin (nyk. Shito-ryu) alkuperäisenä jäsenenä.

Kuten edellisestä kappaleesta käy ilmi, Jidokwanin yhteys karateen on selvä, vaikka se aloittikin toimintansa judokoulussa. Esimerkiksi YOON Kwe Byung oli aina ylpeä karate-taustastaan. Hän kirjoitti karatea käsittelevän kirjan ja halusi opetuksessaan imitoida karatea niin paljon kuin mahdollista. Shitoryu tunnettiin syvistä asennoista ja nopeista tekniikoista sekä ahkerasta liikesarjojen ja perinteisten kobujutsu-aseiden harjoittelusta – näillä seikoilla oli vaikutuksensa myös YOONin opetukseen. Samalla kun YOON opetti taekwondoa yliopistossa, hän myös organisoi maanmiestensä vierailuja Japaniin. YOON ja LEE Chong Woo johtivat yhdessä Jidokwania menestyksekkäästi vuoteen 1967 asti (oman koulun opetuksen lisäksi he järjestivät mm. erikoisseminaareja itsepuolustuksesta ja luiden paikalleen ”niksauttamisesta”). Tuohon aikaan alkanut korealaisten kamppailutaitojen yhdistymishanke sai aikaan erimielisyyksiä näiden mestarien välille. YOON yhdessä Hwang Keen (Moodukwanin perustaja) kanssa nimittäin vastusti yhdistymistä ja nämä kaksi mestaria jatkoivat omien koulujensa pyörittämistä.

Jidokwanin tyypillisimmät piirteet, joilla se erottui muista kouluista, liittyivät erityisesti ottelemiseen (kjorugi). Dan-kokeissakin Jidokwanin oppilailla oli tiukka lisävaatimus: heidän tuli voittaa kolme vastustajaa ottelussa ennen kuin uusi vyöarvo voitiin myöntää. 1960-luvulla käydyissä turnauksissa Jidokwanin edustajat olivat erittäin menestyksekkäitä ja Jidokwanin pääsalilla Seoulissa harjoittelikin suuri osa tuon ajan parhaista ottelijoista. Parhaimpina ottelijoina tuohon aikaan tunnettiin mm. LEE Seung Wan, CHO Jum Sun, CHOI Young Ryul sekä HWANG Dae Jin, joka toi taekwondon Suomeen. Jidokwan on luultavasti kaikkein merkittävin vanhoista kouluista suomalaisten harrastajien kannalta juuri mestari Hwangin vaikutuksen vuoksi; myös myöhemmin Suomessa tutuiksi tulleet opettajat PARK Jong Man ja MUN Dong Kun ovat samaisen koulun kasvatteja.

Jidokwanin ensimmäinen päämies eli Kwan Jang oli siis CHUN Sang Sup, joka oli aloittut koulun nimellä Choson Yun Moo Kwan Kong Soo Do Bu. Hänen seuraajansa olivat YOON Kwe Byung ja LEE Chong Woo, joiden toimesta koulun nimeksi vakiintui Jidokwan. Heidän jälkeensä päämieheksi tuli BAE Young Ki (ja hänen jälkeensä uudelleen LEE Chong Woo). Jidokwanin nykyinen (v. 2003) presidentti on LEE Seung Wan (vaikka kwanit on virallisesti lakkautettu, esimerkiksi Jidokwan on pitänyt perinnettä yllä ja vanhan koulun nimeä näkee joissakin yhteyksissä käytettävän edelleen).

Jidokwanin ideologia kiteytyy oheiseen symboliin. Symbolissa (otugi) kahdeksan lootuksen lehteä kuvaavat buddhalaisuuden kahdeksan osaista tietä (kor. palsungdo). Joidenkin (selvästi kansallista identiteettiä korostavien) lähteiden mukaan kyseessä ei ole lootus, vaan Korean kansalliskukka (moogoonghwa/hibiscus syriacus). Joka tapauksessa symbolin lannistumatonta mieltä korostava opetus on: ”seitsemän kertaa alas, kahdeksan kertaa ylös”. Sama symboli on myös Kodokan judon symboli. Jidokwan perustettiin entisen judokoulun tiloihin, mikä selittää saman symbolin käyttämistä. Vastaavalla tavalla judo otti symbolin käyttöön Jigoro Kanon entisen jujitsu-koulun (Kito-ryu) mukaan.