17/2021

Viiden renkaan kahdeksankulmiot ovat vaienneet kuudetta kertaa. Tokion taekwondoturnaus oli samaan aikaan ennalta-arvattava ja yllättävä, ankea ja innostava, ja siitä jäi paljon pureskeltavaa. Suurimmat kohaukset syntyivät Etelä-Korean romahduksesta ja Euroopan ylivoimasta, parin jo ennalta kruunatun lajilegendan kitkerästä tappiosta alkukierroksilla ja jokusen keltanokan kapuamisesta kunnian kirkkaimmille kukkuloille. Valtakausia päättyi ja vereksiä valtikoita jaeltiin. Tarinoita rakentui.

Otteluiden virta oli vuolas ja kisan kulku jouheva. Taistelijat pysyivät kiitettävästi tolpillaan. Tuomarit usuttivat ahkerasti kilpailijoita toistensa kimppuun. Videokuva oli tarkkaa ja täsmällistä. Nämä tekijät loivat perustan ensiluokkaiselle kamppailuviihteelle.

Videotarkistuksetkin sujuivat ripeästi, mutta niiden sisältö jäi harmillisen usein täydeksi mysteeriksi. Matsien luonteen ja kulun ymmärtämiseksi olisi tärkeää, että videotarkistuksen yhteydessä ruutuun ilmestyisi esimerkiksi joku lyhyt selvitys tai symboli ilmentämään, mitä milloinkin tarkastellaan.

Seuraamisen selkeyttä helpottaisi myös pisteiden annon ja varusteiden kehittäminen katsojienkin näkökulmasta. Tällä hetkellä useimmiten vain todellinen laji-intoilija saattaa ymmärtää, miksi seitsemästä samankaltaisesta, panssariin paukahtavasta potkusta vain yhdestä tulee suorituspiste. Lisäksi pääsuojien toimintavarmuus oli hämmentävän heittelevä. Varusteita on kuitenkin viritelty jo toistakymmentä vuotta.

Yleisönä areenalla riekkui ainoastaan joukkueiden jäseniä, mutta se on toisaalta ollut tuttu näky taekwondotapahtumissa ennen pandemiaakin.

Ensimmäinen kisapäivä oli ottelulliselta yleisilmeeltään ankea. Naisten ja miesten alimmissa painoluokissa oteltiin varmistelevan kapealla taktisella spektrillä, enimmäkseen etujalkaa vatkaten. Virheitä pyrittiin välttämään ja nollaamaan vastuksien suoritukset.

Kiinnostavimpina mieleen jäivät olympiamitaleille taistelleet altavastaajat, Israelin sietämättömän sinnikäs Abisha Semberg (pronssia naisten alle 49-kiloisissa) ja Tunisian tornimiekkailija Mohamed Khalil Jendoubi (hopeaa miesten alle 58-kiloisissa). Nämä 19-vuotiaat nuorukaiset ovat lajin tulevaisuuden nimiä, joiden ennakkoluuloton itsevarmuus ja periksiantamaton asenne tekivät vaikutuksen. Heistä tulemme varmasti kuulemaan jatkossakin. Ilmiömäisimpiä puolestaan olivat naisten neljäysin hopeamitalisti, Espanjan Adriana Cerezo ja miesten viiskasin mitaleilta niukasti pudonnut 18-vuotias Omar Salim. Kumpikin on mitä suurimmalla varmuudella matkalla pitkän linjan kiintotähdiksi.

Toinen matsipäivä nosti turnaustunnelman kivasti koholleen. Kamppailullinen vauhti, ikimuistoiset suoritukset ja viihdyttävien hetkien määrä kasvoivat huimasti.

Ranking-listojen häntäpäästä riehakkaan raketin lailla mestaruuteen ponkaissut Uzbekistanin nuori Ulugbek Rashitov jätti koko turnauksessa suurimman jäljen. Jo pelkkä Rashitovin sijoituskin olisi sinällään ollut jymy-yllätys, mutta tapa, jolla uzbekki sen saavutti, oli sekä ällistyttävän innoittava että vimmatun viihdyttävä. Miehen tekninen spektri oli runsas, pisteet paukahtelivat selkeästi hahmotettavista tilanteista ja viime sekuntien voittoon vieneet ratkaisut olivat kiireettömän kylmäpäisiä. Tokiosta voi hyvinkin alkaa Rashitovin aikakausi. Se jatkaisi luontevasti miesten kuuskasin renessanssikuninkaiden sarjaa (Tazegul–Abughaush–Rashitov).

Päivän aikana käänneltiin muutenkin ahkerasti historian sivuja. Naisten viisseiskassa uupumaton olympiajärkäle ja kuumin ennakkosuosikki kaikki sarjat huomioiden, Jade Jones, kellistettiin ensimmäisessä ottelussaan katsomon puolelle. Myös miesten kuusseiskan vakiomitalisti ja ykköstykki Daehoon Lee koki karvaan tappion aiemmin kuin oletettiin. Positiivisia yllätyksiä olivat muun muassa Turkin terhakka Hakan Recber (pronssia miesten alle 68-kiloisissa) ja naisten alle 57-kiloisten finaalirymistelyn mitalikaksikko, Venäjän olympiajoukkueen räyhäkkäjalkainen Tatiana Minina sekä jenkkien dollaritykki Anastasija Zolotic.

Kolmas ottelupäivä lapioi oktagoniin runsaasti lisää vauhdikkaita matseja, vaikka ilmiöt ja lopputulokset jäivätkin aiempiin päiviin verrattuna ennalta-arvattaviksi. Ykkösrankatut Kroatian Matea Jelić (naiset alle 67 kiloa) ja Venäjän olympiajoukkueen Maksim Khramtcov (miehet alle 80 kiloa) olivat juuri niin ylivoimaisia kuin heidän sijoituksensa ennakkotilastoissa. Kuusseiskan terävin kärki oli kuitenkin sen verran tasaväkinen, että finalistien kesken tullaan tulevaisuudessa näkemään varmasti voittoja ristiin. Miesten kasikymppi sen sijaan pysyy Pariisiin saakka varmasti venäläisen rautanyrkissä.

Viimeisenä kisapäivänä katkottiin siivet lajin ikiaikaiselta perusasetelmalta (Korean kultamitali olympialaisissa) ja koettiin tunteikkaita hetkiä. Raskaimmista sarjoista jäivät erityisesti mieleen Pohjois-Makedonian megamoukarin, Dejan Georgievskin kaunistelematon hopearouhinta ja nuori, tulevaisuuden naisottelijan arkkityyppi, Ranskan pronssitaituri Althéa Laurin.

Turnauksen kenties kohottunein hetki koettiin, kun Serbian 29-vuotias Milica Mandić taktikoi itsensä tiimalasin tarkasti ja terävästi taistellen toiseen henkilökohtaiseen olympiakultaan. Aiemman rinkulaprenikan hän nappasi yhdeksän vuotta aiemmin Lontoossa. Tokio saattoi olla upean uran tehneen Mandićin viimeinen isompi arvoturnaus. Miesten sarjan kultamitalisti, Vladislav Larin, kokenee puolestaan maanmiehensä Maksim Khramtcovin kohtalon ja puolustaa mestaruuttaan menestyksekkäästi kolmen vuoden päästä Pariisissa.

Etelä-Korean hurjalla notkahduksella mitalitilaston kärkisijoilta yhdeksänneksi voi olla suurempia vaikutuksia lajin tulevaisuuteen kuin äkkipäin arvaisi. Syypäitä heilahdukseen ovat muun muassa kansainvälistynyt lajiosaaminen, läpinäkyvyyteen kurkottelevat säännöt ja tasapuolisuutta korostavat tekniset ratkaisut pisteenannossa. Euroopan ylivoima voi myös olla eräänlaisen megatrendin verso.

Olympialainen ottelutaekwondo oli Tokiossa kokonaisuutena pieni onnistuminen. Kansainvälisen kjorogin parissa pitää tehdä silti vielä paljon töitä, jotta kiinnostava urheilullisuus ja innostava viihteellisyys, ympäristön monimuotoinen muuttuminen ja maailmanlaajuinen tasapuolisuus voitaisiin huomioida parhaalla mahdollisella tavalla. Matkaa on, mutta maali ei ole mahdoton.

Ja kuinkas sitten kävikään?

– Tiivistelmä Tokion olympialaisista

Yleisesti

Nuoret rynnivät esiin, legendat kokivat tappioita

Ykkösrankattujen tykitystä ja Mandićin taikahetki

Yhteenveto