Pukkiwon
Teksti: Kim Sinisalo
Julkaistu 22.12.2021
Sivu-Suomessa, erään syrjäisen ja savuisen kosken vitivaaroilla torkkuu Pukkiwon, kamppailukaikkeuden joulukylä. Sinne pääsee ainoastaan jaloin pitkin itse tampattuja polkuja. Tarunomaisuus kiemurtelee usvalonkeroina kylän kujilla kietoen syleilyynsä kaikki sinne tänne sinkoilevat tanakkakoipiset tontut, tötteröhattuiset tietäjät, punahehkunenäiset porot ja toisiinsa nojailevat epäsymmetriset töllit. Alkuvuoden raukea arki on kääntynyt Pukkiwonissa tarmokkaaseen jouluun valmistautumiseen.
Aineettomien antamusten osasto
Kaunomieli Kolmoskuppi, Mantelihammas Niksinilkka ja Käpyliä Kivimakki ovat kylän nuorisoa. He jutustelevat leppoisasti matkalla iltavuoroon joululahjatehtaan kattokerroksen Aineettomien antamusten osastolle.
Käpyliä: ”Se on taas huh huh hoppua kun alkaa vuosi loppua sano juu!”
Mantelihammas: ”Niinpä on. Meidän tonttujen kun täytyy ahkeroida valmiiksi kaikki Pukki Isodanin viisaasti suunnittelemat lukuisat lahjat kautta jaloilla toisiaan tökkivän Telluksen. Hmm. Olenpa muuten miettinyt sellaistakin, että miten olisin itse antimia jakanut. Olettekos te sisarukset sellaista tohtineet pohtia omien reikäpuuhkalakkienne alla?”
Kaunomieli: ”Oi, mikä ihana mietteen kehikko. Äkkipäätään äkistettynä antaisin ehdottomasti kukkurakauhallisen kärsivällisyyttä ja suuren sangollisen sitkeyttä kansainvälisten avoimien nuorille mitalisteille. Matka huipun liepeille, saati kirkkaimpaan kärkeen on niin pitkä ja mutkikas. Jaksaisivat jalomielet harjoitella ja iloita pienistäkin asioista, vaikka ajoittain vastatuuli puhaltelisikin.”
Käpyliä: ”No niin juu, justiinsa juu sano niin.”
”Sitä kun uskaltaa umpihankeen loikata, niin saattaa syntyä jotain muutakin kuin pelkkiä kuivakoita kriteereitä ja oppikirjamalleja. Jopa mestareita.”
Mantelihammas: ”Oiva ajatus. Minä taas lähettäisin joka valkulle aimo annoksen pohtimispuuroa ja intomanteleita näkemyksensä virtaan heittäytymistä varten. Sitä kun uskaltaa umpihankeen loikata, niin saattaa syntyä jotain muutakin kuin pelkkiä kuivakoita kriteereitä ja oppikirjamalleja. Jopa mestareita.”
Käpyliä: ”Minä antaisin koko johtoportaalle löysemmät kravatit. Ja unohtumattoman lahjan jokaiselle, joka ei sellaista tavallisesti saa. Vaan eipä jaksa vallaton mieleni pyöritellä näitä enempiä. Työvuorokin on juuri alkamassa. Lurautettaisiinko vielä yhdessä joku kiva jouluralli loppumatkan ratoksi.”
Kaunomieli: ”Erinomainen ehdotus! Deestä lähtee, yykaa ja yykaakoo…”
Yhdessä: ”Koipia tulvillaan on raikas talvisää, ei dollarimme nää, enää suojiin jää…”
Käytännöllisten kääröjen keräämö
Samaan aikaan tehtaan keskikerroksessa sijaitsevassa Käytännöllisten kääröjen keräämössä vuoroaan lopettelevat vanhan tonttuliiton edustajat Havutakku Kuusidan, Vilemon Viksuvalkku ja Kasarias Tervaskanto. Ukot keskustelevat varusteiden vaihdon lomassa juuri päättyneestä vuorostaan.
Havutakku: ”Olihan hyvä päivä tänään. Sain käärittyä muutaman mahtavan täsmälahjan peruspaketoinnin lisäksi. Erityisen innostava oli kihappiteltta, joka soveltuu sekä ujommille vyökokelaille että keskenkuntoisille liikesarjalaisille.”
Vilemon: ”Sehän on ehdottoman tarpeellinen ja innovatiivinenkin. Minä puolestani pyöräytin biopaperiin kantapääkompassin. Sen tarkoitus on ohjata ja opastaa etenkin nuorempien ottelijoiden koivenpäitä kulkemaan kierteisratoja kohti runsaspisteisiä napa- ja lakialueita. Samassa vimpaimessa on myös ihkauusi aistivahvennin, jonka avulla kasvaa käyttäjän uskallus koittaa osaamisytimensä raja-alueiden tekniikoita ja taktiikoita. Ja luottamus muihinkin kuin ainoastaan näköaistiin vankentuu.”
Kasarias: ”Hmph. Kaikenlaista hölmönhuttua. Humpuukin sijaan minä tein yhdenlaisia paketteja koko päivän eli pakkasin putkikasseihin täydellisiä harrastajan settejä. Yksi setti sisältää luonnollisen bambupanssarin, jokaiseen nuppiin tasapuolisen epäsopivan rotanloukun, säkkikankaasta saksitut sparrilakanat, virttyneen FINLAND-verryttelyasun vapaa-ajalle ja ikivanhalla reseptillä keiteltyä jalkapohjasalvaa lakatuilla puulattioilla hierotuille anturoille. Muuta ei todellinen kamppailija tarvitse. Nih.”
Havutakku: ”Jahas. Sama virsi taas. Vaan kaippas se tuokin pläjäys jollekin passaa. Mutta kuulkaas verstasveljet. Uusi vuoro on jo ovella tsariotissa, joten eiköhän kajauteta tervetuliaisiksi pieni joululaulu.”
Kasarias ja Vilemon: ”No jo toki! Yy-kaa-ja-yykaakoo…”
Yhdessä: ”Vyötiäisiä wondon oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki… siinää ja miinää, siinää ja miinää...”
Pukki Isodanin joulutoimet
Kellarissa toimistotonttu nykäisee varovasti valtavaa tammiovea. Hän kurkistaa raosta ja hämmästyy. Konttori vaikuttaa tyhjältä. Sitten nurkasta kuuluu ärjyä ähinää. Toto (lyhenne sanasta toimistotonttu, toim. huom.) astuu peremmälle nähdäkseen, mistä on kyse, ja lennähtää yksin häpein pyrstölleen mahtavan rääkäisyn voimasta.
Pukki Isodan: ”Hohhohhooo. Pahoitteluni Toto Viivamainen. Päätin juuri iltatreenini kipakkaan kihappiin.”
Toto: ”Säkkiäkö Pukki potki?”
Pukki Isodan: ”Mitäpä muutakaan. No mitäs sinulla on mielen kantimina?”
Toto: ”Olisi aika. Ensin Teidän pitäisi hoitaa virallinen toivottelu. Sitten olisikin aika pudottaa virallinen mitali joulukylän puurokattilaan ja samalla tulisi jo rientää tuplajuoksua rekeen nakkelemaan lahjoja ympäri maailmaa.”
Pukki Isodan: ”Kiitos ilmoituksesta. Eipä siinä. Kaikki on jo valmiina. Aloitetaan!”
”Vieköön viisaus virukset ja tuokoon tilalle riemukkaan yhdessä tekemisestä nauttimisen.”
Toto tomuttaa striimauslaitteet ja asettelee ne Pukin eteen. Valkoparta kröhäisee kerran ja henkäisee syvään. Hän hymyilee.
Pukki Isodan: ”Hohhohhoo. Terveiset täältä Pukkiwonista! Olkoon joulunne tänä vuonna antoisan rauhaisa ja tuleva vuotenne potkurikas. Pysyköön taustajoukot lestissään ja valmentajat pestissään. Nauttikaamme korkeammista kupeista, daneista ja lajimme uusista upeista faneista. Vieköön viisaus virukset ja tuokoon tilalle riemukkaan yhdessä tekemisestä nauttimisen. Eli… HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!”
Pukki Isodan sinkauttaa suunnattoman säkin kepeästi olalleen ja asettelee puuhkalakin päähänsä. Hän askeltaa rauhallisesti kohti rekeään viskaten samalla puolihuolimattomasti kultaisen mitalin puurokattilaan. Maiseman reunamat hämärtyvät hiljalleen tiivistäen kohottuneisuuden lonkerot ympärilleen. Mitsirivi laulaa haikeasti taustalla. Jalkaterät tanssivat taivasta kohti. Kaiken väriset vyöt kumartelevat toisilleen saman arvoisina. Talven valkohiutaleet ne hiljaa leijailee.
