Tanskassa mestariopettajien opissa ja testissä
Teksti ja kuvat: Jari Hintsanen
Julkaistu 29.12.2021
Jari Hintsanen kertoo, kuinka matka 6. danin vyökokeeseen sujui. Hintsasen mestarilinjan korkeampien danien vyökokeet pidetään Tanskassa.
Suunnitelmissani oli lähteä Tanskaan suorittamaan vyökoe (6. dan) jo kesällä 2020, mutta tuolloin alkuvuodesta maailmaan iskenyt covid19-pandemia muutti suunnitelmat totaalisesti. Edessä oli noin puolentoista vuoden odotus sopivaa ”ikkunaa” odottaessa. Lähtöä piti lykätä useampaan kertaan, mutta vihdoin tänä syksynä alkoi näyttää siltä, että mahdollisuus avautuisi.
Marraskuussa Tanskan viranomaiset helpottivat maahantulovaatimuksia koronapassin (kaksi kertaa rokotetuille) omaaville suomalaisille, joten uskaltauduin tekemään tarvittavat matkavaraukset sekä suorittamaan niihin liittyvät maksut. Olin koko ajan ollut yhteydessä Tanskan Sim Uu Taekwondo -yhteisön toimihenkilöihin, joilta sain ajantasaista tietoa. Tämä tietenkin auttoi viikonlopun leiri- ja vyökoematkan valmistelujen tekemisessä. Olin jo vuonna 2015 käynyt muutaman suomalaisen kanssa vastaavassa kokeessa (5. dan), joten siinä mielessä järjestelyt ja paikka olivat ennestään tuttuja.
Suurmestari Kon mestarilinja ja Sim Uu -perhe
Sim Uu on koreaa ja tarkoittaa perhettä. Tanskassa suurmestari Ko Tai Jeongin (9. dan) taekwondo-perheeseen kuuluvat muodostavat Sim Uu -nimisen järjestäytyneen yhteisön. Suomessa on useita taekwondo-opettajia, joille Ko on myöntänyt viimeisimmän dan-arvon.
Suomen Sim Uu sai lähtölaukauksen vuonna 2009, kun Marcos Kuusjärvi, Henri Nordenswan, Reino Pesonen ja Harri Immonen päättivät ryhtyä säännöllisesti kutsumaan koolle oppilaitaan ja heidän oppilaitaan harjoittelemaan Ko Tai Jeongin taekwondon hengessä. Suomen Sim Uu (https://simuu.fi/) ei ole Tanskan tapaan järjestäytynyt organisaatio eikä sillä ole varsinaisia toimielimiä. Toiminta on perustunut ajatuksille, joita edellä mainitut taekwondo-opettajat ovat halunneet painottaa. (http://www.simuu.dk/om-sim-uu/om-mester-ko/)
Taekwondon opettaja on velvollinen edistämään omaa taekwondoaan. Toisaalta yhden opettajan taekwondo ei välttämättä ole samaa kuin toisen. Suomen Sim Uu ei määrittele taekwondon sisältöä, mutta se muodostaa raamin harjoitella Ko Tai Jeongin oppilaiden kanssa sitä taekwondoa, jota hän on vuosikymmenet opettanut. Ko Tai Jeongin opetukset ja harjoittelun periaatteet ovat
· Turvalliset harjoitustavat ja metodit
· Terveellinen, elinikäinen kasvu, oppiminen ja harjoittelu
· Opetusmetodien jatkuvuus
· Halu oppia toisilta opettajilta
· Halu levittää seurojen ja opettajien hyviä käytäntöjä
· Fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kasvun tasapaino.
Ko ja hänen opettajatason oppilaansa opettavat myös vanhoja liikesarjoja: Pyung Ahn 1–5 (jap. Heian 1–5), Chulgi (jap. Tekki) ja Palsek (jap. Bassai)). Niitä on harjoiteltu taekwondon alkuaikoina Etelä-Koreassa 1950- ja 60-luvulla ennen nykyisten (Taegeuk 1–8 & Yudanja -sarjat) kehittämistä. Ko haluaa välittää oppilailleen historiaa ja perinteitä, ja vanhat liikesarjat edustavat tähän käytännöllistä linkkiä. Ympäri maailmaa eri tyylisuuntien taekwondokouluissa näitä karateperäisiä liikesarjoja harjoitellaan edelleen harjoitusohjelmien osana.
Kohti Kööpenhaminaa
Herätys klo 6:30, aamiainen, viime hetken varmistukset, että kaikki olennainen on pakattu mukaan, ja bussilla kohti rautatieasemaa. Siellä noutokahvi mukaan ja junalla (oma pikkuhytti) kohti Helsinkiä ja lentoasemaa. Sähköpostin tarkistus: aamulla Tanskasta oli tullut vielä viime hetken ohjeet koronaan liittyen.
Saapuminen lentoasemalle tapahtui yllättäen VR:n aikataulun mukaisesti. Sitten kohti ennalta varattua koronan pikatestausta, joka oli tapahtumapaikan, Bosein urheiluopiston, vahva suositus. Olin tehnyt lähtöselvityksen ennakolta, mutta automaatti ei tunnistanut ruumaan meneviä matkatavaroita, vaikka ne oli maksettu, joten ei muuta kuin jonottamaan ja selvittämään asiaa tiskille, jonka jälkeen jonottamaan taas tällä kertaa lähes 45 minuuttia ruuhkaiseen turvatarkastukseen (turvavälit – mitä ne ovat korona-aikana?).
Aikataulutuksen osittaisesta pettämisestä huolimatta ehdin koneeseen ajoissa. Koronatestin tulos (negatiivinen) tuli tekstiviestinä juuri ennen lentokoneeseen siirtymistä. Se tietysti huojensi mieltä, matka voisi jatkua.
Lento oli ajoissa Kööpenhaminassa puolelta päivin, ja minulle jäi reilusti aikaa ennen jatkokyytiä Boseihin. Alun perin oli tarkoitus mennä Suomessa usein vierailleen Benny Faarvangin (7. dan) kanssa samalla autokyydillä, mutta hän valitettavasti estyi osallistumasta viikonlopun tapahtumaan terveydellisistä syistä. Faarvangin taekwondokoulu, Nørrebro Taekwondo Club, (https://sonbong.dk/welcome) on yksi Tanskan suurimmista, jäseniä on yli 300. Faarvang sai järjestettyä minulle kyydin seuransa toisen ohjaajan (Christian Flindt, 6. dan) toimesta. Olimme sopineet kohtauspaikaksi keskusaseman kello 17.
Virittäydyin tunnelmaan lounastaen itämaiseen tapaan. Sen jälkeen parkkeerasin itseni keskusaseman lähellä olevaan kahvilaan, jossa viimeistelin oman tutkielmani esitystäni. Kahvila oli itse asiassa ensimmäinen paikka, jossa koronapassiani tiedusteltiin. Eli Suomesta poistuminen ja Tanskaan saapuminen ei aiheuttanut mitään toimenpiteitä asian suhteen; koronapassia ei kukaan kysellyt missään vaiheessa.
Jonotin myös aamuisen koronatestauksen tekijän palvelupuhelimeen varttitunnin, sillä luvattu virallinen lääkärintodistus ei ollut saapunut sähköpostitse. Vihdoin puheluun vastattiin, ja todistus kolahti sähköpostiin välittömästi. Myös Omakanta-järjestelmään testitulos oli kirjattu, joten nyt minulla olivat kaikki tarvittavat dokumentit.
Keskusasemalla selvittelin vielä paluumatkaa (bussi ja juna), koska paluukyytiä ei ollut luvassa. Kuski Flindt joutui lähtemään Boseista sunnuntaina ennen tilaisuuden loppua ja vielä ihan eri suuntaan. Keskusaseman palvelupisteen virkailija selvitteli asiaa (toki olin jo Suomesta käsin hieman tutkinut tilannetta), ja kyllä yhteyksiä löytyi siitä huolimatta, että koulu (https://www.bosei.dk/en/) sijaitsee hieman sivussa, maaseudulla Præstøssa. Ostin valmiiksi koko sunnuntaipäivän voimassa olevan yhdistelmälipun – näin en ollut sidottu mihinkään kiinteään aikatauluun. Flindt laittoi pariin otteeseen viestiä siirtäen kohtaamisaikaa, hän saapui sitten lopulta hieman ennen kello 18.
Bosei – uniikki urheiluopisto & kansanlukio
Viikonlopun tapahtumapaikka Bosei on uniikki urheiluopisto japanilaisella otteella. Siellä on mahdollisuus opiskella karatea, judoa ja taekwondoa sekä runsaasti mahdollisuuksia uppoutua muun muassa ulkoiluun, musiikkiin, aasialaiseen kulttuuriin, taiteeseen, shiatsuun, meditaatioon, joogaan sekä japanin ja korean kieliin. Bosei toimi aikaisemmin Tokain yliopiston alaisuudessa japanilaisena sisäoppilaitoksena, nykyisin se on portti japanilaiseen kulttuuriin ja Itä-Aasiaan.
Siellä toimii myös eräänlainen "kansanlukio", joka on tarkoitettu kaikille vähintään 18-vuotiaille. Se on koulu, jossa asutaan ja opitaan yhdessä. Periaatteena näissä tanskalaisissa ”kansanlukioissa” on: ei esivaatimuksia, ei kokeita eikä arvosanoja. Opiskelijan motivaatio ja kiinnostus ovat tärkein liikkeellepaneva voima.
Saavuimme perille hieman myöhässä puolentoista tunnin sateisen ja pimeän ajomatkan jälkeen. Vastaanotto oli lämmin – toki koronatodistukset tarkistettiin. Huone ja avain olivat odottamassa ja sitten suoraan ruokailuun. Sen jälkeen kuuntelemaan kahdeksi tunniksi oman seitsemän kokelaan ryhmäni tutkielmaesityksiä – tanskaksi.
Kokelaita tarkkailtiin jo leiripäivänä
Lauantaina alkoivat varsinaiset harjoitukset. Oma esitelmäni Manifold aspects of teachership: technique, skill, way of life oli heti aamusta. Tämän jälkeen Ko piti parin tunnin perustekniikkaharjoitukset, aloittaen ne perinteisesti omaan tapaansa hitaalla ja rauhallisella lämmittelyllä ja venyttelyllä. Ko painottaa perustekniikan hyvää osaamista, sen päälle rakentuu kaikki muu. Mitä edistyneempi harrastaja on, sitä parempi hänen perustekniikkansa tulee olla, eli perustaa on vahvistettava ja ylläpidettävä jatkuvasti.
Lyönti- ja torjuntatekniikan tulee olla rentoa, terävää ja suoraviivaista. Lyönti voi olla torjunta ja päinvastoin; viime kädessä ne sulautuvat. Potkujen taakse tulee laittaa koko vartalon voima. Potkutekniikoissa keskityttiin pelkästään sivupotkuun (yop chagi), sen suoraviivaiseen suoritukseen ja voimantuottoon.
Lopuksi tehtiin alkeisliikesarjaa Gi chu il pu (jap. Taikyoko Shodan). Tämä liikesarja on alun perin Funakoshi (Gigō) Yoshitakan (1906–1945) kehittämä. Siitä huolimatta, että se on teknisesti yksinkertainen, hänen isänsä, Funakoshi Gichin (1868–1957), kehottaa kirjassaan: ”[…] this form is of the most profound character and one to which, upon mastery of the art of karate, an expert will return to select it as the ultimate training kata.” (Karate-Dō Kyōhan, sivu 42). Tässä näyttäytyy myös ajatus aloittelijan mielestä (shoshin); kyvystä nähdä asiat aina uusina ja tuoreina.
Väliin lounas, jonka jälkeen Lars Arnum (8. dan) ohjasi kahden tunnin hosinsul-treenit. Hän on muun muassa kouluttanut ravintoloiden ja yökerhojen ovimiehiä (bouncer) sekä toiminut myös itse alalla, joten hänen lähestymisensä itsepuolustukseen ja kamppailuun yleensäkin oli suoraviivaista, nopeaa ja toimivaa (reality-based). Muodollisten ja perinteisten 1- ja 3-askeleen ottelun kautta siirryttiin vapaampiin ja nopeatempoisimpiin kamppailun muotoihin.
Jälleen pari esitelmää tanskaksi ja siten takaisin treenaamaan pari tuntia liikesarjoja Kaj Østergaardin (8. dan) johdolla. Kaikki omaan suoritettavaan tasoon vaadittavat liikesarjat käytiin läpi, ja lisäksi edellä mainitut Pyung Ahn 1–5. On huomattava, että kaikissa näissä harjoituksissa oli paikalla pari mestaritason tarkkailijaa, usein myös Ko, jotka tekivät huomioita kokelaista. Tässä mielessä koko viikonloppu oli yhtä dan-koetta.
Treenin jälkeen oli vuorossa illallinen ja rentouttavaa saunomista sekä uintia. Loppuilta meni omassa huoneessa musiikkia kuunnellen ja tätä matkakertomusta luonnostellen.
Sunnuntai oli varsinainen vyökoepäivä
Sunnuntaiaamuna aamiaisen jälkeen oli vuorossa Morten Jensenin (8. dan) ohjaamat harjoitukset, joiden teemana oli hengitys. Tarkoituksena oli saada aikaan myös rentoutunut olotila ja mieli ennen varsinaista teknistä koetta. Teimme erilaisia venyttelyitä, pysyen aina tietyssä asennossa kolme minuuttia kerrallaan, erityisesti hengitykseen keskittyen. Asentoja vaihtaen tätä tehtiin melkein kahden tunnin ajan. Ajantaju katosi ja olo (ja mieli) rentoutui.
Tämän jälkeen oli lounas ja sitten varsinainen testi. Ensin olivat vuorossa 4. tai 5. dania tavoittelevat, sitten minä ja kaksi 7. dan -kokelasta.
Kokeeseen kuului muun muassa osio, jossa korkein vaadittava liikesarja tehtiin yksinään ja heti sen perään arvottiin toinen suoritettava liikesarja.
Varsinaisen kokeen, palautteen ja hyväksynnän jälkeen itselläni oli vielä lisäosio ”filmitähtenä” suoritettavana. Kukkiwonin uusien vaatimusten (6. ja 7. dan-kokeet) myötä sertifikaatin hakua varten neljä ylintä, vaadittavaa liikesarjaa ja ottelua minuutin verran tulee videoida lähetettäväksi hakemuksen ja tutkielman mukana Etelä-Koreaan. (http://kms.kukkiwon.or.kr/usr/notice.do?noticeSeq=12&method=noticeView)
Kuvaussession jälkeen oli vuorossa kaikkien noin 40 kokelaan tulosten julkaiseminen ja dan-sertifikaattien (Sim Uu) jako suuressa liikuntasalissa. Tässä tilaisuudessa oli myös mukana joidenkin kokelaiden ystäviä ja perheenjäseniä, tosin vierailijoiden määrää oli rajoitettu koronatilanteen takia. Myöskään perinteistä juhlapäivällistä tai vastaanottoa ei koronarajoitusten vuoksi järjestetty, kaikille oli varattu pieni eväspaketti ja juomaa mukaan otettavaksi.
Rinkka selkään ja kotimatka alkaa
Ennen lähtöä sain Østergaardilta minusta kuvatut videot muistitikulla. Tarkastin niiden toimivuuden ja kopioin ne myös muualle varmuuden vuoksi. Sitten rinkkareppu selässä, kovassa vastatuulessa, suunnistin kohti bussipysäkkiä, joka sijaitsi noin 15 minuutin kävelymatkan päässä.
Leirillä oli Faarvangin seurasta oppilas Isabelle Augenstein suorittamassa 1. dania, ja hän oli lupautunut minulle paikallisoppaaksi bussi- ja junamatkalle kohti Kööpenhaminaa. Augenstein odotti minua pysäkillä ja opastus osoittautuikin varsin tarpeelliseksi: bussi tuli aikataulun mukaisesti, mutta viittoilustamme huolimatta se ajoi ohitsemme pysähtymättä!
Onneksi minulla ei ollut kiirettä lentokoneeseen, sillä olin jo ennakolta päättänyt yöpyä Kööpenhaminassa kokeen jälkeen. Seuraava bussi olisi tullut tunnin päästä, joten ehdotin liftaamista, joka tärppäsi aika pian. Saimme kyydin läheisen kylän linja-autoasemalle, josta sitten Augenstein teki uudelleenreitityksen. Saavuimme Kööpenhaminan keskusasemalle reilun tunnin myöhässä alkuperäisestä suunnitelmasta.
Suunnistin keskusaseman välittömässä läheisyydessä olevaan Scandic Webers -hotelliin. Majoittumisen jälkeen alkoi tuntua, että kokeen jälkeen nautitusta sämpylästä saatu energia oli kulutettu loppuun – kohti pizzeriaa, mars! Olo oli hieman väsynyt, mutta mieli korkealla – viikonloppu oli onnistunut ja siitä jäi paljon muisteltavaa ja kerrottavaa, josta yhtenä pienenä osoituksena olkoon tämä matkakertomus. Jälleen yksi merkkipaalu on saavutettu tällä tiellä, joka jatkuu…
