Taekwondon nykyliikesarjoista vanhimmat ovat alle 60-vuotiaita

Taekwondon liikesarjojen alkuperä, osa 2

Teksti: Jari Hintsanen
Julkaistu 10.3.2021

Taekwondon liikesarjat ovat suhteellisen nuoria, jos niitä verrataan vaikkapa karatessa käytettäviin katoihin. World Taekwondon (WT) ja Kukkiwonin liikesarjojen Taegeuk, Palgwe ja Yudanja kehittäminen aloitettiin vuonna 1965.

Liikesarjojen kehittämisellä WT ja Kukkiwon hakivat oman korealaisen lajin yhteneväisyyttä. Taekwondon sisarlajin ITF taekwon-don kattojärjestö International Taekwon-Do Federation oli kehittänyt omia liikesarjojaan jo hieman aiemmin.

ITF:n ensimmäiset nykyliikesarjat syntyivät 1950- ja 1960-taitteessa

ITF:n nykyisin käytössä olevista 24 liikesarjasta ensimmäiset neljä ovat peräisin 1950-luvulta ja 1960-luvun alusta. Choi Hong Hi kehitti ne Nam Tae Hiin (Hwa-Rang, Choong-Moo), Han Cha-gyon (Ul-Ji) ja Choi Chang Keun (Ge-Baek) avustuksella. Kim Bok Man (s. 1934) ja Woo Jae Lim auttoivat 16 muun liikesarjan kohdalla. (Anslow 2011; Chun & Cook 2013; Gillis 2008; Hawkins 2005/2009; Moenig & Kim 2019).

Liikesarjat eivät kuitenkaan ole tyyliltään kovin erilaisia Shōtōkan-karateen verrattuna, koska suurin osa Oh Do Kwanin jäsenistä opiskeli myös Chun Do Kwanissa, jonka tyyli puolestaan muistutti läheisesti Shōtōkan-karatea. ITF:n liikesarjat (Chang Hon) on nimetty Korean mytologisten, historiallisten hahmojen ja isänmaallisten tapahtumien mukaan. Näin ne ilmentävät Korean kansallismielisyyttä. (Anslow 2009; Choi 1999; Moenig 2015; Moenig & Kim 2019; Moenig ym. 2014).

Choi oli vaikutusvaltainen Etelä-Korean armeijan kenraali ja kiinnostunut taistelulajeista. Hänestä tuli yksi taekwondon kansainvälisen levittämisen päävoimista. Choi on ollut monella tapaa värikäs, kiistanalainen ja ristiriitaisia tuntemuksia herättänyt persoona, varsinkin Korean kamppailulajiyhteisössä. Hän väitti opiskelleensa karatea Funakoshi Gichin alaisuudessa (Chuo University) asuessaan Japanissa vuosina 1938–1942 saavuttaen 2. danin. Vakuutteluista huolimatta Choin karatetaustaa kyseenalaistivat aikanaan useat Chung Do Kwanin päämiehet. (Cook 2006; Gillis 2008, 2016; Kang & Lee 1999; Madis 2003; Moenig 2015; Moenig & Kim 2019).

Taekwondon Taegeuk, Palgwe ja Yudanja ovat vasta keski-ikäisiä

WT:n (aiemmin WTF) ja Kukkiwonin käytössä olevien liikesarjojen (Taegeuk, Palgwe ja Yudanja) kehittäminen aloitettiin vuonna 1965. Oman korealaisen lajin yhteneväisyyden vuoksi KTA perusti tuolloin komitean, jonka tehtävänä oli korvata taekwondossa käytetyt karaten liikesarjat uusilla. Komiteassa vaikuttivat Kwak Kun Sik ja Park Hae Man (Chung Do Kwan), Lee Yong Sup (Song Moo Kwan), Hyun Jong Myung (Oh Do Kwan) ja Kim Soon Bae (Chang Moo Kwan), Lee Kyo Yoon (Han Moo Kwan), Lee Chong Woo (Ji Do Kwan) ja Hong Chong Soo (Moo Duk Kwan).

Parin vuoden työn tuloksena vuonna 1967 julkaistiin kahdeksan värivyöliikesarjaa (Palgwe) ja yhdeksän dan-asteen liikesarjaa (Yudanja). Taegeuk-liikesarjojen muodostamiseen osallistuivat lisäksi myös Bae Young Ki (Ji Do Kwan) ja Han Yong Tae (Moo Duk Kwan). Nämä liikesarjat julkaistiin vuonna 1972 (Lee Chong Woo: Taekwŏndo kyobon [Taekwondo textbook]). Park Hae Manin sanotaan tehneen Taegeuk-sarjojen viimeistelyn.

Samassa yhteydessä korvattiin Yudanja-sarjan ensimmäinen liikesarja (Koryo Hyung), jossa liikuttiin vain yhtä viivaa pitkin, uudella, monipuolisemmalla versiolla. Uudistettu versio on edelleen käytössä. Korealaisten liikesarjojen kehittämistä valvonut Lee Chong Woo (1929–2015) oli vaikutusvaltaisin johtaja olympiatyylisen taekwondon kehittämisessä Kim Un-yongin (1931–2017) jälkeen. Lee toimi vuosien varrella useissa viroissa KTA:ssa, WTF:ssä ja Kukkiwonissa. (Chun & Cook 2013; Cook 2011a, 2011b; McLain 2009; Moenig & Kim 2019; Mäkinen 2006; Yook 2002).

Lyhyet asennot ja suoraviivainen liike

Taekwondon liikesarjat ovat siis suhteellisen nuoria, jos niitä verrataan vaikkapa karatessa käytettäviin katoihin. Komitean jäsenten karatetausta huomioiden oli varsin luonnollista, että he käyttivät oppimiaan katoja hyväksi uusia liikesarjoja luodessaan. Esimerkiksi Yudanja-sarjan Taebaek on saanut selvästi vaikutteita Heian/Pinan-sarjoista (1–5), joita muun muassa Funakoshi opetti Shotokan-tyylissään. (Moenig 2015).

Pinan-sarjat (Heian, jap,) luokitellaan moderneiksi katoiksi ja niiden kehittäjäksi (1905) on yleisesti hyväksytty Itosu Anko (1832–1916). Hän esitti Okinawalla vuonna 1901 karaten alkumuodon (tode) lisättäväksi osaksi peruskoulun liikunnan ohjausta, poistaen kuitenkin vaaralliseksi katsomansa tekniikat opetuksestaan yksinkertaisten samalla myös liikesarjojaan. (Bishop 1999). Tämä käytäntö on myös eräs mahdollinen syy siihen, että kaikki liikesarjojen käytännön sovellukset (bunkai) eivät ole siirtyneet pääsaarille Japaniin ja sitä kautta taekwondoon.

Liikesarjojen suoritustapa on myös vaihdellut vuosikymmenien aikana. Chung Do Kwanin perustaja (1944) Lee Won Kuk (1907–2003), joka oli saanut oppinsa Funakoshin pojalta, Gigolta, suosi okinawalaista tyyliä, jossa asennot olivat lyhyitä (korkeita) ja liikkuminen suoraviivaista. Tämä oli itsepuolustuksellisesta näkökulmasta katsottuna tietenkin tehokasta; liikkuminen matalasta asennosta on hidasta.

Japanilaiset kuitenkin pyrkivät muuttamaan tyyliä näyttävämmäksi, ja 1950- ja 60-lukujen vaihteessa nämä Japanista kantautuvat uudet tuulet vaikuttivat myös liikesarjojen harjoitteluun Korean niemimaalla. Seisonnat muuttuivat korkeista mataliin ja suoraviivainen liikkumistapa vaihtui C-kirjaimen malliseksi, jossa takajalka liikkuu eteenpäin mennessään etujalan vierestä; liikerata muodostaa näin puoliympyrän. 1960-luvun puoliväliin mennessä palattiin kuitenkin takaisin alkuperäiseen liikkumistapaan. (Hintsanen 2014; Kyllönen 2016; Mäkinen 2006).

Liikesarjoissa itsepuolustus ei korostu

Taekwondon liikesarjojen käytännön arvo itsepuolustukselle ja ”todelliselle taistelulle” voidaan kyseenalaistaa. Itsepuolustukselliset lähtökohdat liikkeissä ja tekniikoissa eivät ole aina olleet selviä tai ensisijaisia. Liikesarjoissa käytettyjen tekniikoiden jäykkä ja staattinen luonne tekevät niistä enimmäkseen epärealistisia todellisuuden kamppailutilanteisiin.

On varsin epätodennäköistä, että taekwondon liikesarjoihin olisi piilotettu tekniikoita tai periaatteita samalla tavalla kuin varhaisiin karaten katoihin. Taekwondon liikesarjat kehittyivät ajalla, jolloin kamppailulajit saivat yhä urheilullisemman luonteen. Enää ei ollut suoranaista tarvetta liittää niihin itsepuolustuksellisia elementtejä. Tekniikoiden piilottamiselle ei myöskään ole ollut varsinaisesti tai periaatteellisesti tarvetta toisin kuin karatessa sen kehittymisen alkuvuosina Okinawalla (tode).

Taekwondon liikesarjojen (esimerkiksi Taegeuk-sarja) liikkeet ovat varsin pelkistettyjä, yksinkertaisempia ja suoraviivaisempia perinteisiin karaten katoihin verrattuna. Kuten jo edellä todettiin, taekwondon liikesarjoissa on kuitenkin osittain käytetty karaten katoja mallina ja tätä kautta itsepuolustuksellisuus on niistäkin mahdollista löytää. (Bowman 2016; Gylling 2008, 2018; Hintsanen 2014; Moenig 2015; Moenig & Kim 2019)

Okinawalaisen toden näkökulma oli käytännöllinen (itsepuolustus). Japaniin siirtyessään laji yksinkertaistui (esimerkiksi katan tulkintatasot) teknisesti, mutta rikastui kuitenkin filosofisesti. Funakoshin tavoitteena oli tehdä karatesta japanilaisille houkuttelevampi yhdistämällä se suosittuihin, tunnistettaviin ideologioihin ja uskonnollisiin käsitteisiin kuten zen-buddhalaisuus ja tätä kautta budon vanhaan perinteeseen. Taekwondon liikesarjojen filosofiaa, historiaa ja mahdollisia käytännön sovelluksia tutkittaessa onkin huomioitava ennakkoluulottomasti sekä okinawalaisten että japanilaisten kuin myös kiinalaisten (taolu / quan) liikesarjojen rooli tässä kehitystyössä.

Um ja jang eivät taistele, vaan ovat vuorovaikutuksessa

Taegeuk-liikesarjojen filosofiaan liittyy kiinalaista alkuperää oleva käsitepari um-yang (kiinaksi yin/yang, japaniksi in/yo). Um-yang-filosofian mukaan maailma on jatkuvassa muutoksen tilassa. Kaikissa ilmiöissä vaikuttavat vastakkaiset perusvoimat um-yang. Um edustaa muun muassa varjoa, luontoa ja feminiinisyyttä, yang puolestaan valoa, ritualisoitunutta toimintatapaa ja maskuliinisuutta.

Polariteettipari ei kuvaa kahta taistelevaa voimaa, vaan niiden välistä jatkuvaa vuorovaikutusta, luomista. Ne tasapainottavat ja täydentävät toisiaan. Um ja yang käsitteet eivät sisällä hyvän tai pahan vertailua, vaan ovat toisilleen välttämättömiä kokonaisuuden osia. Esiintyvä dualismi on siis suhteellista, ei länsimaisen ajattelun tapaan vastakohtaista.(Hintsanen 2014).

Taegeuk-liikesarjojen liikesuuntien kuvaamiseen on käytetty um- ja yang-symboleista koostuvia trigrammeja, jotka ovat lähtöisin kiinalaisesta ennustuskirjasta Yi Jing (易经, ”Muutoksen kirja”), joka tunnetaan myös nimellä I Ching (Wade-Giles). Sen varhaisimmat osat ovat peräisin 800 eaa.

Trigrammin viivat vastaavat liikesarjan sivuttaissuuntaisia liikkeitä siten, että yhtenäisellä (––) yang-viivalla kuvataan kahta sivuttaissuuntaista askelta ja katkonaisella (– –) um-viivalla yhtä sivulle tapahtuvaa askelta. Yang on aktiivinen ja etenevä, kun um puolestaan on passiivisempi, paikoillaan pysyvä ja myötäilevä

Liikesarjan kuvio (trigrammi) muodostuu alhaalta ylöspäin. Näistä kahdeksasta trigrammista neljä esiintyy myös Etelä-Korean kansallislipussa (태극기, Taegeukgi), missä ne ympäröivät pyöreää Taegeuk-symbolia (태극, kiinaksi 太极, taiji). Ympyrä muodostuu kahdesta vastaväreillä (punainen/sininen) maalatusta ”kalanmuotoisesta” kuviosta. Alkuperäisessä kiinalaisessa symbolissa (taiji) värit ovat musta ja valkoinen. Molemmissa kuviossa on lisäksi pieni vastakkaisvärinen ympyrä ilmentäen muutosta, jossa perusvoimat jatkuvasti vaihtuvat toisikseen, koska mikään ei kykene olemaan täysin um tai yang. Symbolista on myös Koreassa suosittu versio kolmiväri-taegeuk (삼색의 태극, Samsaeg-ui Taegeuk), johon on lisätty kolmas keltainen lohko symbolisoimaan ihmisyyttä ja ihmiskuntaa. Sininen edustaa symbolissa taivasta ja punainen puolestaan maata. (Hintsanen 2014).

Moenig & Kim (2017) esittivät, että Taegeuk-symboliikan yhdistämisessä taekwondoon oli syvällisen filosofisen pohdinnan sijaan todennäköisiä heijastumia korealaisesta nationalismista. Samalla se loi mystisen, itämaisen sävyn, joka puhutteli ja kiehtoi hyvin monia länsimaalaisia. Tällä oli tietenkin etunsa lajin kansainvälisessä leviämisessä.

Kilpaliikesarjoja 2000-luvulla

Vuonna 2007 Kukkiwon/WTF esitteli kaksi uutta liikesarjaa lähinnä kilpailukäyttöön: Hanryo, joka on tarkoitettu yli 40-vuotiaille ja Bigak (potkupainotteinen), joka on suunnattu alle 40-vuotialle. Myös taekwondon tavaramerkki, takakiertopotku (momdollyo huryo chagi) oli tällä kertaa mukana. Kang Ik-pil, ensimmäisten MM-liikesarjakilpailuiden kultamitalisti, on ollut kehittämässä näitä liikesarjoja.

Vuonna 2016 Aasian Taekwondo Union ilmoitti kymmenen uuden liikesarjan kehittämisestä kilpailuissa käytettäväksi.  Tässä ajatuksena oli, että liikesarjakilpailujen alkukierroksilla urheilijat esittäisivät tavanomaisia (Taegeuk & Yudanja) liikesarjoja, mutta viimeisillä kierroksilla käytettäisiin näitä vaikeampia liikesarjoja erottamaan toisistaan huippuluokan kilpailijoiden suoritukset.

Kesäkuussa 2017 World Taekwondo yhdessä Kukkiwonin kanssa esitteli uudet kilpaliikesarjat Taekwondon MM-kilpailuissa, jotka pidettiin Mujussa Etelä-Koreassa 24.–30. kesäkuuta 2017. Niistä kaksi (Himchari ja Yamang) on tarkoitettu alle 18-vuotiaille kilpailijoille. Kolme muuta (Saebyeol, Nareusya ja Bigak) ovat 18–30-vuotiaille, Eoullim ja Saeara puolestaan 30–40-vuotiaille. Kolme viimeistä (Hansol, Narae ja Onnuri) on suunnattu 50–60-vuotiaille kilpailijoille. Muotoilemalla kilpailuliikesarjat vastaamaan kilpailijoiden ikää ja fyysistä suorituskykyä, WT ja Kukkiwon ovat avanneet harrastajille kilpailumahdollisuuden koko elämänkaaren ajaksi. (Kim ja Bäck 2020). Vuoden 2019 kilpailusäännöissä (WT) uusia liikesarjoja ei vielä kuitenkaan mainita

Taekwondon liikesarjojen alkuperä -sarjan osa 1 ilmestyi 24.2.2021.

Lähteet

Anslow, Stuart (2009). Ch’ang Hon Taekwon-do Hae Sull. Real Applications to the ITF Patterns. 2nd edition. Dooagh: CheckPoint Press.

Anslow, Stuart (2011). Interview with Supreme Master Kim, Bok Man. Totally Tae Kwon Do, Issue 27 May, 27–33. http://www.totallytkd.com.

Bishop, Mark (1999). Okinawan Karate. Teachers, Styles and Secret Techniques. 2nd edition, revised and expanded. Tuttle Publishing: Singapore.

Bowman, Paul (2016). Making Martial Arts History Matter. The International Journal of the History of Sport, 33:9, 915-933, DOI: 10.1080/09523367.2016.1212842

Choi, Hong Hi (1999). Taekwon-Do. The Korean Art of Self-Defence. 5. painos. Canada: International Taekwon-Do Federation.

Chun, Richard & Cook, Doug (2013). Tae Kwon Do Black Belt Poomsae. Original Koryo and Koryo. YMAA Publication Center, Inc.: Wolfeboro.

Cook, Doug (2006). Traditional Taekwondo. Boston: YMAA Publication Center.

Cook, Doug (2011a). The Evolution of Tae Kwon Do Poomse, Hyung and Tul. Totally Tae Kwon Do, Issue 27 May, 27–33. http://www.totallytkd.com.

Cook, Doug (2011b). The Evolution of Tae Kwon Do Poomse, Hyung and Tul. Taekwondo Times, November 2011, 60–63.

Gillis, Alex (2008). A Killing Art. The Untold History of Taekwondo. ECW Press: Toronto.

Gillis, Alex (2016). A Killing Art. The Untold History of Taekwondo. Updated and Revised Edition. ECW Press: Toronto.

Gylling, Kim (2008). Liikesarjat ovat enemmän kuin vain hyvä perustekniikka. Taekwondo 1/2008, 22–23.

Gylling. Kim (2018). Traditional Tae Kwon Do Technique Patterns. Omakustanne.

Hawkins, Philip (2009). An Interview with Grandmaster C.K.Choi (2005). Totally Tae Kwon Do, Issue 4, June, 6–13. http://www.totallytkd.com.

Hintsanen, Jari (2014). Taekwondo - jalan ja käden tie. Tammerprint Oy: Tampere.

Kang, Won Sik & Lee, Kyong Myong (1999). A Modern History of Taekwondo. [Taekwondo Hyondaesa]. Osittainen käännös Glenn Uesugi ja oppilaat. March, 1999. Saatavana:

http://www.stanford.edu/group/Taekwondo/documents/tkd_history.pdf

http://www.martialartsresource.com/anonftp/pub/the_dojang/digests/history.html

Kim, Daeshik and Bäck, Allan (edited by John A. Johnson) (2020). Foundations of Taekwondo. History, Theory, Academics. iACT Publishing: USA.

Kyllönen, Tarmo (2016). Mieli ennen tekniikkaa: matkalla karaten tiellä. Nordbooks: Kemi.

Madis, Eric (2003). The Evolution of Taekwondo from Japanese Karate. Teoksessa Thomas A. Green & Joseph R. Svinth (toim.): Martial Arts in the Modern World.  Praeger: Westport.

McLain, Robert (2009). Master Yoon Byung-in’s Legacy. The Changmoo-Kwan And Kangduk-Won. Totally Tae Kwon Do, Issue 5 July, 32–40. http://www.totallytkd.com.

Moenig, Udo (2015). Taekwondo. From a Martial Art to a Martial Sport. Routledge: London.

Moenig, Udo, Cho Sungkyun, and Kwak Taek-Yong (2014). Evidence of Taekwondo’s Roots in Karate: An Analysis of the Technical Content of Early Taekwondo Literature. Korea Journal, vol. 54:2, 150-178.

Moenig, Udo & Kim, Minho (2017): A Critical Review of the Historical Formation of Olympic-Style Taekwondo’s Institutions and the Resulting Present-Day Inconsistencies. The International Journal of the History of Sport, Vol. 34, No 12, 1323–1342, DOI: 10.1080/09523367.2017.1385603

Moenig, Udo & Kim, Minho (2019). The Origins of World Taekwondo (WT) Forms or P’umsae. IDO MOVEMENT FOR CULTURE. Journal of Martial Arts Anthropology, Vol. 19:3, 1–10. DOI: 10.14589/ido.19.3.1. Saatavana:

http://imcjournal.com/index.php/en/volume-xix-2019/contents-number-3/1487-the-origins-of-world-taekwondo-wt-forms-or-p-umsae

Mäkinen, Jarkko (2006). Taekwondon historia, osa 14. Kukki-taekwondo ja liikesarjat. Taekwondo 1/2006, 26–27.

World Taekwondo (2019). Poomsae Competion Rules & Interpretation. WT: Korea. https://bin.yhdistysavain.fi/1604345/AC0CffY2990MW3XAQEpf0UrXV7/Liikesarjojen kilpailusäännöt 2019.pdf

Yook, Sung-Chul (2002, April). Kukkiwon Vice President Chong Woo Lee’s Shocking Confession of Olympic competition result manipulation! (이종우국기원부원장의 ‘태권도과거’충 격적고백!), S.H. Lee [trans.], “Shin Dong-A”, 290-311.