Mitalistien opissa - Kroatian vieraamme
Teksti ja kuvat: Emma Jämsén
Tomas viheltää ja antaa seuraavan käskyn. Jokainen treenin vaihe tehdään enempiä selittämättä, ja leiriläiset tekevät, kuten käsketään. Filip käy ohjaamassa treenaajia vuoronperään näyttäen esimerkkiä. Vieraamme ovat pukeutuneet siniseen ja punaiseen, ”chong ja hong”, kuten leirin otteluteemassa.
Sinipaitainen Filip Grgić, 32, aloitti taekwondouransa jo 4-vuotiaana. Valitessaan jalkapallon ja taekwondon välillä Grgić vaihtoi 10-vuotiaana isompaan seuraan ja aloitti myös kilpailemisen. 16-vuotisella kilpailumatkallaan Grgić on kilpaillut olympialaisissa ja voittanut maailmanmestaruuskilpaiuissa kultaa, kuten myös monissa avoimissa kilpailuissa.
Punaiseen valmentajan takkiin sonnustautunut Toni Tomas, 41, on valmentanut jo vuodesta 2000 avattuaan oman seuransa Kroatian Splitissä. Hän oli tällöin vasta 19-vuotias, ja jo vuosia ottelijan uraa takana. Lasten valmentamisen lisäksi Tomas alkoi valmentaa vanhempia ottelijoita maajoukkueessa ja opiskella toden teolla, miten ottelijan tulee toimia. Hänen tähtäimessään oli saada parhaita tuloksia ottelijoiltaan ja päästä olympiamitaleille. Unelma kävi toteen, kun vuoden 2020 Tokion olympialaisissa hänen valmennettavansa Matea Jelić voitti kultaa taekwondo-ottelussa. Tomas on toiminut myös oppipoikansa Grgićin valmentajana.
Voiko jokaisesta tulla mitalisti?
Tomasille on myönnetty ”Most Successful Athletes and Teams - Most Successful Croatian Coach” -palkinto, eikä suotta. Kroatian maajoukkueen päävalmentajana Tomas sanoo Kroatian olevan se paikka, jonne huipulle haluavat ottelijat tulevat valmennettavaksi. Kaupungin taekwondoseura on tunnettu parhaista naisottelijoista, kuten olympiavoittajan lisäksi kuuluisista Zaninović-siskoksista, jotka ovat voittaneet jo toistakymmentä arvomitalia. Selvästi Splitistä tulevat myös parhaat ottelijat. ”Tärkeintä on löytää talentti”, Tomas tokaisee. ”Jokaisesta ei voi tulla mitalistia.”
Tomas ja Grgić asettuvat ympyrän keskelle ja näyttävät seuraavan kontaktin. Taas vihellys ja leiriläiset etsivät parin harjoitukseen. Grgić ottaa nyt komennon.
”Jokainen voi ruveta kilpailemaan!”, sanoo taasen Grgić. Hän kokee, että jokaisella on mahdollisuus päästä mitaleille omalla tekniikallaan. Tärkeintä on, että rakastaa sitä, mitä tekee menestyäkseen. Tottakai kilpailussa aina tähdätään kultaan, mutta itse Grgić ei ottanut paineita mitalin saamisesta. ”Halusin näyttää, mihin olen valmistautunut”, hän sanoo ylpeänä. Jokainen ottelu on erillinen toisistaan, ja niitä ei pidä vertailla. Mutta jos haluat olla paras, sinun tulee voittaa ne kaikki. Vaikka silti antaisi kilpailussa kaikkensa, tielle saattaa tulla muita tekijöitä, jotka vievät sinulta mitalin. Olemmehan vain ihmisiä. Jokaisella ottelijalla on oma maksiminsa, ja toiset joskus vain ylittävät sen. Tässä tapauksessa tulee olla iloinen niiden puolesta, jotka mitalin ovat ansainneet.
Vaikeinta on lopettaa
Kilpaileminen on niin paljon kaikkea muutakin kuin vain treenaamista. Silti Grgić pitää harjoitteluun keskittymistä tärkeimpänä ohjenuorana, jos tähtää mitaleihin. Kilpailuaikanaan Grgić piti itseään hyvänä treenaajana eikä tarvinnut muiden painostusta enempään. ”Paitsi valmentaja aina toi vähän lisää paineita”, Grgić naurahtaa. Kilpailuaikataulu on hyvin tiukka ja itseään toistava: syö, treenaa, nuku. Näitä kolmea toistaen päivästä toiseen. ”Vaikeinta on lopettaa, koska sinun tulee luoda täysin uusi elämä kilpailemisen jälkeen”, Grgić toteaa muistellessaan oman kilpailu-uransa lopettamista Rion kisojen jälkeen vuonna 2016. Lopettaminen ei ollut mitenkään shokki Grgićin sanojen mukaan ja oli erittäin luonnollista jatkaa taekwondoa valmentajan housuissa. Grgić kokee voineensa lopettaa hyvällä omallatunnolla, vaikka aina sitä olisi voinut tehdä enemmän. ”Taekwondolla on vieläkin iso paikka sydämessäni, olen kasvanut näiden ihmisten kanssa”, Grgić hymähtää.
Tärkeintä on kemia
Nykyään Grgić työskentelee urheilun parissa ja valmentaa suurimmaksi osaksi lapsia. Lasten kanssa työskenteleminen on Grgićin mielestä palkitsevaa, koska edistystä näkee joka päivä. ”Olen oppinut Tonilta paljon”, Grgić sanoo ja kertoo valmentajan olleen hänelle kuin toinen isä. Tärkeintä isojen mitalien tavoittelussa on oikeanlainen kemia valmentajan ja ottelijan välillä. ”Jos maailman paras ottelija ja maailman paras valmentaja tekevät yhteistyötä ilman kemiaa, yhteispeli ei tule toimimaan”, Grgić myöntää. Valmentajan täytyy olla joku, jonka puoleen saa kääntyä niin hyvinä kuin huonoina hetkinä. Nykyään Grgić ja Tomas ovat ylimmät ystävykset ja viettävät kesäisin kunnolla yhdessä aikaa.
Samat sanat tulevat Tomasin suusta. ”Jos työskentelet väärien ihmisten kanssa, et koskaan saa mitä haluat”, hän myöntää totisena. Valmentajana kaikista tärkeintä on saada kilpailijan luottamus. Vuorovaikutus valmentajan ja ottelijan välillä näkyy niin kilpailuissa, treenatessa kuin vapaa-ajalla. Myös silloin Tomas pitää itseään valmentajana. ”Kun en valmenna, en ole iloinen”, Tomas naurahtaa.
Kovimmat paineet itselleen
Tomas viheltää taas ja antaa ohjeet leiriläisille. Kaikkien kasvot punoittavat, mutta kukaan ei luovuta. Ilman yhteistä kihap-huutoa, kukaan ei aloita. ”Jumbi!”
”Olen tiukka valmentaja, koska muuallakin maailmassa ollaan”, Tomas sanoo. Toimittajista ja kilpailuista huolimatta hän sanoo luovansa ainoastaan itse itselleen paineita. Suurimmat odotukset hän luo itseään kohtaan ja suodattaa tietonsa oikein valmentaakseen kilpailijoistaan parhaita. Kaiken aikansa hän käyttää ongelmien ratkaisemiseen ottelijan osalta ja seuraa ihmisiä, jotka ovat menestyneet. Muistellessaan valmentajauransa alkuaikoja hänen valmennustaktiikkansa on muuttunut huutajasta itsevarmaksi neuvojaksi, jonka ikä ja uran myötä saatu kokemus on luonut. Itsevarman valmentajan ei tarvitse purkaa stressiään ottelijaan ja huutoa voi pitää jokerikorttina. Tällöin ottelija tietää olevan tosi kyseessä.
Mielummin parempi kisaana kuin parempi treenaaja
Tomas on valmentanut uransa aikana lukuisista ottelijoista mitalisteja. Tärkeimpinä ominaisuuksina Tomas luettelee ottelijan hyvän pään tilanteessa kuin tilanteessa sekä fyysisen lahjakkuuden. Jokaisella on oma vahvuutensa, ja Tomasin työnä on lähteä vahvistamaan tätä kyseistä tekniikkaa, työstä kun 60-70 prosenttia on nimenomaan tekniikkaa. On mahdotonta luoda tietynlaisia ottelijoita, siksi on tärkeä löytää ja tunnistaa ottelijoiden erilaisuudet. Tärkeintä on piilottaa heikkoudet ja treenata vahvuuksia. On kahdenlaisia mitalisteja: niitä, jotka ovat parempia harjoittelemaan, ja niitä, jotka ovat parempia kilpailijoita. Tomas itse etsii jälkimmäisiä, koska kilpailusuoritukseen tarvitaan paljon enemmän kuin hyvää treeniä. Menestyvän ottelijan tulee osata myös käsitellä painetta ja sietää hyvinkin pitkiä matkustusjaksoja. ”Jos et kestä painetta, mene kotiin”, Tomas sanoo surutta.
Kaikki keskittyminen kilpailuun
Kilpailujaksoina niin Tomas kuin kilpailija keskittyvät 100-prosenttisesti ainoastaan taekwondoon. Kilpailijalle hankitaan jopa puhelin, jossa on vain valmentajan ja hänen oman perheensä numerot. Sosiaalinen media ja muut häiriötekijät ovat kiellettyjä. Kaikki etsittävä tieto liittyy taekwondon harjoittamiseen. Tämä kuuluu Tomasin työhön, kun taas kilpailija keskittyy harjoittelemaan ja pitämään huolta kehostaan. Jaksojen aikana on tärkeää keskittyä nykyhetkeen eikä antaa minkään ulkopuolisen viedä keskittymistä olennaiseen. ”Niillä, jotka elävät menneessä, ei ole tulevaisuutta”. Kilpailujakso saattaa kestää jopa vuoden, jolloin harjoitukset ovat pisimmillään jopa 12-tuntisia. Kilpailupäivän jälkeen pidetään pidempi tauko ja saatetaan tehdä jokin matka yhdessä.
Tärkeintä on intohimo
”Intohimo on kaikista tärkeintä”, Tomas muistelee menestyksellistä matkaansa tähän päivään asti. Halu tekemiseen tulee tulla sisältä päin, jotta voisi menestyä. Grgićin sanat toistavat entisen valmentajansa lausahdusta. Tomas toteaa myös jatkavansa valmentajan urallaan niin kauan kun se pysyy tärkeimpänä asiana elämässään. ”Haluan tehdä historiaa enkä rahaa”, Tomas myöntää. Kummallakin on halu tähdätä koko ajan korkeammalle. Joten mikä on tulevaisuuden seuraava tavoite? Tietenkin toinen olympiamitali!
