17/2022

Taekwondopolkuni alkoi syksyllä vuonna 2004 Tampere Kumgang Taekwondo-seurassa, kun olin 23-vuotias. Tutustuin eri lajeihin netin kautta ja sitä kautta kiinnostus taekwondoa kohtaan heräsi. Alussa oli kaksi vaihtoehtoa: karate ja taekwondo. Karaten olisin päässyt aloittamaan vasta puolen vuoden päästä, joten se oli piste I:n päälle ja päädyin taekwondoon. Kun oli päätetty aloittaa urheiluharrastus sekä lopettaa tupakanpoltto samaan aikaan, niin ei todellakaan haluttu jäädä odottamaan aloitusta. Taekwondon pääsi aloittamaan heti, joten valinta oli selvä.

Taekwondossa ennen kaikkea viehättivät potkut ja itsepuolustus, jonka johdosta osaa enemmän arvostaa lajin monipuolisuutta. Astuessani lajin pariin toiset olivat jo aloittaneet harjoittelemaan aiemmin, joten minun oli otettava muut kiinni. Aluksi tuntui, että olen aivan hukassa suunnissa, tekniikoissa ja potkuissa. Tuntui, että olin kankea kaikkiin potkuihin, mutta kovasti tehtiin töitä myöskin kotona niiden eteen venyttelemällä ja jalan nostelulla erilaisten esteiden yli.

Isokin mies taipuu

Teemu Heinon ottelu Ateenan Olympialaisissa herätti myös enemmän kiinnostusta lajiin. Siitäkin on jo liki 20 vuotta aikaa, en niin tarkkaan muista. Tiukka ottelu päättyi tappioon, mutta oli jännittävää katsottavaa. Ihailin Heinon liikkuvuutta, ketteryyttä ja kehon hallintaa rotevasta koostaan huolimatta.

Itsevarmuus, rohkeus ja notkeus lisääntyi harrastamisen myötä. Jalka alkoi jo nousta oman vyötärön korkeudelle etukiertopotkussa, joka oli vaikeaa vielä alussa. Henkinen varmuus alkoi kasvaa, kun huomasi liikkeiden jäävän pikkuhiljaa lihasmuistiin ja saavuttaessani aiemmin aloittaneet harjoittelussani.

Potkut, varsinkin etukiertopotku ja lisäksi liikesarjat tuntuivat alussa vain pakolliselta osalta, mutta myöhemmin niitäkin on opinnut arvostamaan aivan eri tavalla. Hankaluudesta huolimatta mieluisimpia olivat potkut, kun kehityksen niissä alkoi huomata itsekin. Mitä rankemmat treenit olivat, sitä enemmän minä tykkäsin. Näin pääsee testaamaan miten jaksaa, kun on fyysisesti aivan lopussa ja silti vain puskee eteenpäin.

Yksinsuoritusten henkinen kasvu

Ensimmäiset vyökokeetkin suoritin yksin, kun toiset suorittivat ne aina hieman aiemmin. Muistan, kuinka ensimmäinen vyökoe tuntui sen vuoksi aivan hirveältä henkisesti, sillä ketään ei ollut vierellä tukena. Tämä oli silti kasvun paikka itselleni. Seuraavat vyökokeet meni tasaisesti 4. kuppiin asti, jonka jälkeen tuli pitkä väli seuraavaan.

Ensimmäiset seuran ottelu- ja liikesarjasalikisat, joihin itsekin osallistuin, järjestettiin keväällä 2005. Tästä inspiroituneena seuraan alettiin silloin perustaa myös otteluryhmää, johon lähdin intoa puhkuen mukaan. Muutamia kertoja kävin kilpailemassakin aloittelijoiden sarjassa ja niistä saavutuksena muutama mitali. Kirvelevin tappio tuli finaalissa vuonna 2008 silloiselle seurakaverilla jatkoerässä 4-3.

Ottelu oli huomattavasti mielekkäämpää kuin liikesarjojen harjoittelu. Kehittyminen alkoi näkyä, kun ottelualueella oppi liikkumaan paremmin ja samalla lukemaan ottelua. Sitä myöten myös potkuihin tuli kehitystä. Liikesarjat ovat jääneet vähemmälle, mutta hyvästä hikitreenistä käyvät tänäkin päivänä.

Elämänmuutosten myötä tauolle

Onnettomuuksiltakaan en ole välttynyt. Ottelukilpailun jälkeen päädyin leikkaukseen, kun polven toiminta alkoi haitata normaalia elämää. Polvi meni osittain sijoiltaan, eikä enää paikoillaan pysynyt ilman leikkausta. Jalalla kuitenkin pystyi kävelemään ja liikkumaan, mutta treenaamaan sillä ei kyennyt.

Kuuden viikon kepeillä kävelemisen jälkeen palautuminen alkoi allasjumpalla fysioterapeutin ohjeistuksessa. Myöhemmin mukaan tuli pidemmät kävelylenkit ja lopulta kunnon lenkkeily. Polvi oli pitkän aikaa kipeänä, kunnes kipu lopulta väistyi ja pääsin takaisin tatamille.

Tuona vuonna 2008 muutin Tampereelta Varkauteen. Edessä oli toipuminen leikkauksesta ja tutustuminen uuteen asuinkaupunkiin. Taekwondo ei silti hävinnyt elämästäni, vaan oli aika jatkaa harjoittelua Varkauden taekwondoseurassa. Tutuiksi kävi niin Päiviönsaaren koulun liikuntasali kuin myös koulun portaat. Harjoitteluni alkoi hyvin ja polvi ei juurikaan haitannut harjoittelua. Tosin takaseisonta-asennossa, jos joutui hetken pidempään olemaan, niin huomasi että vasemmassa jalassa ei ole niin paljoa voimaa kun oikeassa. Harjoittelun myötä tämä ero on kuroutunut umpeen. Harjoittelu sai pientä taukoa silloisen uusioperhe- sekä työelämän myötä. Aikaa piti antaa tärkeämmille. Juuri kun pääsin jatkamaan taekwondon harjoittamista, ei mennyt vuottakaan kun särjin selkäni rakennustyömaalla. Elämä ei näyttänyt hirveästi hymyilevän minulle harjoittelun saralla. Sain pikalähetteen Kuopion KYSiin, jossa välilevyn pullistuma leikattiin kiireellisenä. Kuntoutumisen lisäksi edessä oli myös alan vaihto. Nyt sai harrastukset jäädä hetkeksi.

Jälleen palattiin taekwondon pariin sinnikkäästi aloittaen kuntotaekwondon puolelta ja myöhemmin siirryin perinteisen taekwondon pariin. Kesäkuussa 2016 oli aika suorittaa ensimmäinen vyökoe Varkaudessa 3. kup melkein yhdeksän vuoden jälkeen. Mutta sitkeästi ja määrätietoisesti on taekwondon harjoittelua aina jatkettu tauoista huolimatta.

Taekwondo osaksi siviilielämää

Perheeseemme syntyi tyttö 2017 ja poika 2018. Lisäksi omat ja puolison vuorotyöt hankaloittivat jonkin verran harjoittelua vuorojen osuessa harjoitusten päälle. Pari vuotta viimeisimmän lapsen syntymästä siirryin tekemään pelkkää yövuoroa, jolloin itse pääsin harjoituksiin ennen töihin menoa. Arki alkoi rullaamaan uudella tavalla.

Taekwondosta on ollut todella paljon apua niin työelämässä kuin siviilielämässä, mielenhallinnassa, mielenvirkeydessä sekä itsensä suojelemisessa.

Taekwondon harrastaminen näkyy hyvin myös työssä, kun rakennustyö vaihdettiin hoitoalaan. Paljon rohkeammin uskallan nykyään kohdata myös agressiiviset asukkaat, kun taekwondo on henkisesti ja fyysisesti tiedostettuna. Reaktiokyky on myös harrastuksen myötä lisääntynyt. Olen oppinut lukemaan tilanteita paremmin ja osaan ennakoida syntyneet tilanteet. Vaikkei se onneksi ole jokapäiväistä, niin kyllä sinne uhkaavia tilanteita mahtuu yksi jos toinenkin. Lisäksi olen talvella kaatunut pari kertaa niin, ettei mitenkään ole kerennyt reagoimaan ennen kuin jalat ovat lipsahtanet peilijäällä kohti taivasta. Kaatumisharjoitteet ovat pelastaneet isommilta vahingoilta.

Vahvuuksien kautta tavoitteeseen

Omat vahvuudet ovat ehdottomasti periksiantamattomuus ja kunto. Mitä enemmän väsyttää, sitä enemmän riittää itsessä voimaa, kun ajatustyö hidastuu. Välillä jos jää miettimään liikaa käskyjä ja tekniikoita, tapahtuu jähmettymistä, joten rankat treenisuoritukset on selkeästi minun heiniäni.

Musta vyö oli alussa asetettu jonkinlaiseksi tavoitteeksi omassa päässä. Ja sitä kohti on aina menty, vaikka alussa se tuntui olevan tärkeämpi saavutus kun nyt. Vaikka mustan vyön suorittaminen toikin hyvän mielen, lämmittävin ajatus oli päästä tähän pisteeseen 20 vuoden matkan jälkeen. Matka jatkuu, sillä ei se taekwondo enää miehestä näillä vuosilla lähde.

1. Dan kokeen aika oli 11.6.2022 ja fyysisesti kuuden tunnin rankka rupeama päättyi murskausosioon. Suoritus tuntui erittäin hyvältä. Fyysisesti ja henkisesti rankka koe suoritettiin onnistuneesti ja mustan vyön myötä yksi tavoite elämässä tuli saavutettua. Sen olen ansainnut. Tästä on hyvä lähteä kehittämään itseään eteenpäin.

Matkani kohti 1. Dania | Jan Kauppinen