19/2022

Kehollinen tiedostaminen - harrastajan vastuu

“Moni ihminen ei ole lähtötasoltaan kehollinen ihminen, kuten en ollut minäkään”, Liinamaa toteaa. Ihminen ei välttämättä ole kiinnittänyt huomiota itsensä kannatteluun tai ollut edes kiinnostunut omasta kehostaan ennen taekwondon tai muun harrastuksen aloittamista. Nykypäivänä harva tuntee itseään syvällisemmin, mutta oman kehonsa kuunteleminen ja sen ymmärtäminen on yleistymässä päivä päivältä. Kehoterapeutti auttaa kaikkia löytämään oman kehollisuuden ja ymmärtämään kehonsa arvon. Oman kehonsa tuntemisella pystyy tekemään ja oppimaan valtavan paljon.

Oman kehon tunteminen lähtee yksinkertaisista lähtökohdista: kuntotaso, kehon mittasuhteet, niveltyypit, kipukohdat ja niin edelleen. Taekwondo on loistava laji opetella kehollisuutta sen monipuolisuuden vuoksi. Jokainen voi löytää täysin uusia väyliä kehollisuuteensa ja jokaisella vyöarvolla oppii aina enemmän omasta kehosta. Harrastaja on itse vastuussa omasta kehostaan, mutta ohjaaja voi puolestaan auttaa harrastajaa kehittymään kehollisemmaksi.

Mieli suurena osana kehollista kasvua

Taekwondo perustuu suurelta osin myös taolaisen uskontonsa kautta elämän tasapainoon ja mielen hallintaan. Koreassa lajin suurin lähtökohta onkin mielellinen vakaus - se mistä kaikki taekwondon perusarvot kumpuaa. Länsimaissa lajista kuitenkin jää uupumaan henkinen puoli ja keskitytään sen sijaan tuplasti enemmän keholliseen suoritukseen.

Jos ihminen ei ole sinut omien ajatustensa kanssa, keho ja elimistö voi vääntää itsensä hyvinkin tiukalle. Monesti mielen rajoitteista johtuu epätasapainoinen keho sekä keholliset vaikeudet. Rentous tekemiseen lähtee mielestä. Jotta harrastaja pystyy harjoittamaan itseään taekwondon eri osa-alueilla, oma mieli tulee ottaa ensin huomioon ja kehittää sitä aktiivisesti koko loppuelämänsä ajan, tatamilla ja sen ulkopuolella.

Jos lähtökohtana keholliseen kehittämiseensä on negatiivinen lähestyminen eikä sisäisestä motivaatiosta lähtevä, mahdollisuus pysyvään kehitykseen on pieni. Tässä puhutaan myös hyvästä ja huonosta stressistä. Jos lähtökohtana on aina vain saavuttaa, keho jossain vaiheessa kääntyy itseään vastaa. Esimerkiksi vaikka kuinka yrittäisi saada kaikin tavoin kehoaan notkeammaksi, se ei tuo lopullisia tuloksia, ellei opi tunne- ja ajatusmaailmassaan antamaan välillä periksi. Mielen jännitteet saattavat kääntää tekemisen herkästi suorittamiseksi, mikä taas johtaa huononlaiseen stressiin. Oikeanlainen mindset ja rauhallinen mieli auttavat saavuttamaan ne pysyvät ja kehittävät tulokset, joita halutaan.

Ohjaajan vastuu

Ohjaajan tulisi katsoa toimintaansa siitä näkökulmasta kuin olisi yrittäjä. Tähän sisältyy ohjaajan käyttäytyminen ja neuvominen, eli ei vaan se mitä tehdään, vaan myös kuinka tehdään. Valitettavan usein valmentajien käyttäytymismallissa heijastuu se, onko ohjaaminen palkallista vai vapaaehtoista. Monien sisältä kumpuava motivaatio vie pitkälle, mutta joillekin ohjaaminen on vain yksi velvoite.

Lajin osaaminen ja tietoisuus kasvaa tummentuvan vyöarvon myötä. Kun astumme tatamille ohjaajan saappaissa, ego näyttäytyy niin kuin annamme sen näyttäytyä. Kuinka siis ohjaaja käyttäytyy ja millä tavalla hän ohjaa muita harrastajia. Kamppailulajeissa valitettavan usein ohjaaja omaksuu autoritäärisen tavan ohjata, vaikka tämä näkökulma on hiipinyt lajiin vasta noin 30 vuoden sisällä, sillä moderni laji on perustettu vuonna 1955. Se, onko ohjaajan tapa herättää pelkoa vai olla kannustava, tulee aivan omien korvien välistä. Silti Liinamaa väittää, että viimeisempi tapa on kestävämpi niin harrastajien kehityksessä sekä ohjaajan arvostuksessa. Vyöarvosta riippumatta ohjaajan tulee luopua egostaan ja saavutuksistaan ja asettua samalle tasolle kaikkien kanssa heitä yksilöllisesti ohjatessaan.

Nöyryys ja vaatimattomuus ovat taekwondon ohjenuoria ja ohjaajan tulisi pitää mielessä opitut mallit myös ollessaan vastuussa harjoitusten kulusta. Ohjaajan ohjaustavan tulee tukea ohjattavien kehitystä, ja hänen tuleekin näyttää opitut taitonsa innovatiivisella energialla ja silti asettua samalla muiden harrastajien tasolle. Valmentajan tai ohjaajan tulee keventää harrastajan taakkaa, jotta harrastajan paineet eivät menisi epäterveen puolelle.

Liinamaa antaa hyvän vertauskuvan ohjaajalle; millä tavalla puhut puolisollesi? Toivon mukaan puolisolleen puhuminen on lämminhenkistä ja halutaan tulla ymmärretyksi ja myös pyrkiä ymmärtämään toista. Mitä voisi tapahtua, jos ohjaaja puhuisi samalla tavalla koko ryhmälle ja harrastajille? “Väitän että kaikki tekeminen alkaisi mennä parempaan suuntaan”, Liinamaa sanoo tukeutuessaan lukemiinsa yliopiston pedagogiikan tutkimuksiin, jotka perustuvat siihen, millä tavalla ihmiset oppivat parhaiten.

Samankaltainen mielikuva löytyy siitä, kohteleeko tatamilla lapsia ja aikuisia samanveroisesti. Liinamaan mukaan tämä on täysin osallistujariippuvaista, mutta silti ohjaajan tulisi laskeutua edes pienesti niiaten ohjattavien tasolle ja luoda aitoa kontaktia. Harva osaa ajatella tästä näkökulmasta.

Ei vain “miten” vaan myös “miksi”

Taekwondo opettaa oivallusten kautta ja oikeanlainen lähestymistapa myös epäonnistumistilanteissa on selventää itselle ja muille, miksi tehdään. Miksi harrastajana vääntäydytään tatamille ja miksi ohjaajana käsketään tekemään tietyllä tavalla. Pelkkä tekniikan osaaminen ja sen opettaminen jättää oppimisprosessin vajaaksi, jos ei tiedetä perinpohjaista syytä liikkeen tai asennon tekemiseen. “Jos et ymmärrä tarkoitusta, et voi koskaan päästä oikeaan lopputulokseen”, Liinamaa sanoo.

Moni aikuinen osaa perustella omaa toimintaansa ja kehoaan, vaikka kaikilla, jopa kehollisemmilla ja ylempi vöisillä harrastajilla, on aina opittavaa. Tarkoituksen eli “miksi”-kysymyksen selventäminen on tärkeää myös lasten kanssa. Pienen lapsen isänä Liinamaa pitää asian selventämistä lapselle välttämättömänä kasvatusmetodina, jotta lapsi (tai aikuinen) oppisi asioita ynnäämällä asioita sisäiseen motivaatioonsa sekä asian ymmärtämiseen.

Sama pätee aikuisiin. Jos ohjaaja osaa kertoa, miksi jotakin tehdään niin kuin tehdään, harrastaja ymmärtää näin kääntyä kuuntelemaan kehoaan ja yhdistää mielen kehoonsa paremmin. Perustelut auttavat välttymään treeneissä riskeiltä sekä auttaa kehittämään turvallisuutta ja oikeaoppisuutta. Lihas tulee muistamaan ja jo alkumetreillä ohjaamisen tulisi kehittää harrastajien asentoja, lihaksia ja mieltä oikeaan suuntaan.

Jokainen on erilainen

Lähtökohdiltaan, kehontyypiltään, oppimistavoiltaan, herkkyydeltään, kunnoltaan ja taustoiltaan olemme kaikki erilaisia. Jokainen on vastuussa omasta kehostaan ja kehittymisestään, mutta silti ohjaajan tulee ymmärtää harrastajien erilaisuus ja ottaa se kykynsä mukaan huomioon. Vyökoevaatimukset ja vyön väri asettaa oletusarvoja harrastajan osaamiselle. Silti vyöarvo ei saisi sokaista ohjaajia olettamaan, että kaikki tarvittava osataan. Samalla vyön värin ei tulisi sumentaa harrastajankaan ajatuksia, vaan kaikkien tulisi olla armollisia toisille ja varsinkin itsellemme. “Olemme sentään ihmisiä kaikki”, Liinamaa toteaa. Olisiko ohjaaminen siis jopa tuottoisampaa, jos kaikilla olisikin valkoinen vyö? Aloittaminen on helpompaa, kun kaikilla olisi sama lähtökohta.

Ohjaajan ottaessa vastuuta ohjattavistaan tulisi ottaa huomioon, että terve kehollinen ajatus taas ei ole oletusarvo. Se, miten harrastaja lähtee lähestymään kehokuvaansa on kaikille yksilöllistä: hallitaanko kehoa vai onko keho kokeilemassa ensimmäistä kertaa tiettyjä liikeratoja. Ohjaajan resurssit harvoin mahdollistaa yksilöllisen avustamisen, mutta havainnointi auttaa tunnistamaan eri tasoiset harrastajat. Jotta harrastaja ei tekisi väärin tai rikkoisi itseään, ohjaajan tulisi testata ensin, mistä harrastajan kannattaa lähteä opettelemaan. Jokainen oppii tavallaan ja erilaisten metodien kokeileminen on myös ohjaajalle hyvää harjoitetta. Ohjaajan tulisi pyrkiä siihen, että ohjattavansa saisivat hyviä tuloksia.

Ohjaaja on vastuussa kaikesta, mitä tatamilla tapahtuu hänen vetovuoronsa aikana. Tämän jos minkä ei pitäisi tulla yllätyksenä. Jos autoritäärinen käyttäytymistapa haluaa puskea ohjaajan roolissa, tulisi ohjaajan kysyä itseltään: otanko vastuun toisen loukkaantumisesta, henkisestä sekä kehollisesta, omissa ohjausvedoissa. Ohjaaja on vastuussa ohjattavan treenikokemuksesta. Silti tulee muistaa, että ohjaajalla on myös rajansa ja ne loppuvat treenivedon jälkeen.

Läsnäolo kaikessa

Liinamaan yli 10 vuoden hieno taekwondomatka sai inspiraation kasvattaa omaa henkistä puolta ja se onkin johtanut kaikilla tasoilla kehitykseen ihmisenä, joka hän on nykyään. Kaiken kaikkiaan missä tahansa harjoitteessa ja elämän osa-alueella läsnäolo on tärkeintä. Jotta keho oppisi kuuntelemaan mieltä ja päin vastoin, läsnäolo joka hetkessä auttaa harrastajaa ja ohjaajaa pääsemään paremmin tavoitteisiinsa. Läsnäololla tarkoitetaan keskittymistä siihen, mitä juuri nyt tapahtuu kehossa ja mielessä.

Kun on harjoittanut läsnäoloa vuosien ajan, lihakset ja kehomme alkaa muistamaan päivä päivältä helpommin asioita. Jopa Liinamaan jämäkät työasennot ja ryhti on jäänyt harrastusajoilta. Samoin mieli oppii jäsentelemään asioita ja keskittymään olennaiseen ja jopa käsittelemään mahdollisia traumoja. Kaikki tämä oppi on johtanu Liinamaan siihen pisteeseen, missä hän on tänä päivänä. “Jos en olisi alkanut harrastamaan taekwondoa, en olisi koskaan alkanut hoitaa ihmisiä”, Liinamaa myöntää. Vaikka mustaan vyöhön ei koskaan ole päästy eikä sen koommin pyrittykään, mikään taekwondomenneisyydessä ei ole ollut hukkaan heitettyä oppia.

Mieli ja keho - Joona Liinamaa