25/2022

Taekwondoharjoituksia katsellessa voi kiinnittää huomiota siihen, miten monenlaisia harrastajia on samaan aikaan muodossa. Tai voi myös olla kiinnittämättä huomiota – onhan tuo harrastajien monimuotoisuus meille ihan arkipäivää. Yksi taekwondon vahvuuksista lajina on se, että lapsi ja aikuinen voivat harjoitella yhdessä, samoin miehet ja naiset, pitkät ja pätkät, suomea taitamattomat ja äidinkielenään puhuvat ja niin edelleen. Eikä harrastajien edes tarvitse olla toisilleen vastakohdat.

Lajissamme on tapana ajatella, että lajin arvot ja kaikkien käyttämä, samanlainen puku takaavat kaikkien harrastajien olevan yhtä arvokkaita. Jokaista kohdellaan samalla kunnioituksella, koska se kuuluu lajin periaatteisiin. Taekwondon perusohjeista on monta eri versiota, joissa painotetaan erilaisia asioita, mutta yhteistä niille on kunnioitus, jota tulee osoittaa kaikki kohtaan. Tämä luo hyvän pohjan yhdenvertaiselle toiminnalle, mutta pelkkä arvo itsessään ei takaa sen toteutumista.

”Yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta heidän sukupuolestaan, iästään, etnisestä tai kansallisesta alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan ja vakaumuksestaan, mielipiteestään, vammastaan, terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä.” Näillä sanoilla alkaa kamppailulajien ja Painonnostoliiton yhteinen yhdenvertaisuussuunnitelma.

Ideaalimaailmassa yhdenvertaisuuteen ei tarvitsisi lainkaan kiinnittää huomiota. Todellisessa maailmassa kaikista ylevistä periaatteista huolimatta yhdenvertaisuus ei kuitenkaan toteudu. Osittain siksi, etteivät kaikki halua sen toteutuvan, vaan pitävät yhtä ihmisryhmää toisia arvokkaampana. Toisaalta myös siksi, ettei siihen huomata kiinnittää huomiota, vaan ihan tahtomattaan asetetaan jotkut eriarvoiseen asemaan kuin toiset.

Kamppailulajiliittojen aikaisemmin toteuttamien yhdenvertaisuuskyselyiden yleinen linja on vuodesta toiseen sama: kamppailulajeissa muut hyväksytään sellaisina kuin he ovat ja heitä kohdellaan tasa-arvoisesti. Silti lähes 15 prosenttia taekwondon vastaajista kertoi havainneensa syrjivää kielenkäyttöä seurassaan edellisen kahden vuoden aikana. Osa kuittaa tällaisen kielenkäytön ”vitsailuna” ja sillä, ettei lähdetä muiden puolesta varmuuden vuoksi loukkaantumaan. Juuri tällainen asenne johtaa siihen, etteivät kaikki kuitenkaan koe olevansa tervetulleita taekwondoa harrastamaan.

Onko syrjivä kielenkäyttö vain puhetta vai konkretisoituuko se jonkin muunkin laisena syrjivänä toimintana? Parhaassa tapauksessa se tosiaan jää vain yksittäisten ihmisten letkautuksiksi, mutta se voi ihan huomaamatta johtaa harrastajien eriarvoiseen kohteluun. Ehkä se kuitenkin näkyy siinä, ettei jollekulle tahdo löytyä paria, jonka kanssa harjoitella. Tai siinä, että toiset pääsevät vyökokeisiin tai kilpailuihin helpommin kuin toiset.

On tärkeää muistaa, ettei yhdenvertaisuus tarkoita sitä, että kaikki saavat saman verran. Yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että kaikille tarjotaan yhtäläiset mahdollisuudet. Annetaan hieman enemmän apua niille, jotka sitä enemmän tarvitsevat. Kaadetaan pieni aita yhden tieltä, jotta hän saa samat mahdollisuudet kuin muutkin. Mitä sen aidan kaatumisen jälkeen tapahtuu, on sitten yksilöstä itsestään kiinni.

Yhdenvertaisuutta ei ole se, että jokainen pääsee automaattisesti vyökokeisiin ja niistä läpi. Yhdenvertaisuutta on se, että jokaiselle on samanlainen mahdollisuus päästä vyökokeisiin tekemällä se työ, joka uudelle vyöarvolle pääsemiseen tarvitaan. Jokaiselle ei tarvitse järjestää kilpailuihin omaa sarjaa, jotta pääsisi voittajaksi, vaan järjestetään kilpailut niin, että jokainen voi testata omia kykyjään turvallisesti, tulla kohdelluksi samojen sääntöjen mukaan kuin muutkin kilpailijat ja edes haaveilla kilpakumppaneiden voitosta ilman, että osallistuminen kilpistyy jo ennen kilpailun alkua oleviin esteisiin.

Välillä on hyvä pysähtyä miettimään omaa toimintaansa ja omia asenteitaan. Jokaisesta seurasta tai porukasta löytyy joku, joka on jollain tapaa erilainen kuin valtaosa muista. Entäpä jos seuramme harrastajakunta käännettäisiin aivan päälaelleen? Olisinko minä itse silloin jonkin vähemmistön edustaja esimerkiksi sukupuoleni, seksuaalisen suuntautumiseni, alkuperäni tai kieleni suhteen? Jos silloin minua kohdeltaisiin niin kuin nyt itse kohtelen muita, kokisinko olevani tervetullut? Entä jos jokin minussa muuttuisi yllättäen – esimerkiksi toimintakykyni heikkenisi vamman takia? Olisinko edelleen tervetullut harrastamaan rajoitteeni huomioiden?

Meillä kaikilla on ennakkoasenteita ja mielipiteitä muista ihmisistä. Oma valintamme on se, näkyvätkö nämä tekoina vai jäävätkö vain oman päämme sisälle. Jokainen myös joskus kohtelee muita huonommin kuin nämä ansaitsevat. Olennaista on se, että tiedostamme, johtuiko huonompi kohtelu omasta virheestämme vai ovatko kohtelun syyt syvemmällä asenteissamme. Ei ole lainkaan moitittavaa huomata omassa ajattelussaan tai toiminnassaan puutteita. Olennaista on se, mitä niille tekee.

Meidän kaikkien vastuulla on tehdä taekwondosta sellainen ympäristö, johon jokainen on tervetullut taustastaan ja ominaisuuksistaan riippumatta – kunhan tämä antaa muille samanlaiset mahdollisuudet. Suvaitsemattomuutta ei tarvitse suvaita. Kun toiminta on kaikille yhdenvertaista, antaa se myös kaikille enemmän.

Suomen Taekwondoliiton yhdessä muiden kamppailulajien ja Painonnostoliiton kanssa toteuttama yhdenvertaisuuskysely on taas käynnissä. Kahden vuoden välein tehtävä kysely on tarkoitettu kaikille harrastajille, ohjaajille, seuratoimijoille ja harrastajien vanhemmille 16-vuotiaasta alkaen. Kyselyn pohjalta päivitetään kamppailulajien yhdenvertaisuuden tilannekuvaa ja tarkastellaan, millaisille toimenpiteille on liittojen jatkuvasti käynnissä olevassa yhdenvertaisuustyössä tarvetta seuraavaksi. Kysely on aukio 31.12.2022 asti. Käy vastaamassa osoitteessa https://q.surveypal.com/Yhdenvertaisuus--ja-tasa-arvokysely-urheiluseuroille_kamppailulajit_ja_painonnostoliitto-2022

Yhdenvertaisuus antaa kaikille enemmän