10/2023

EM-mitalisti ja kaksinkertainen olympiakävijä Suvi Mikkonen päätti uransa Tokion olympiakarsintaan. “Arvokilpailu-urani alkoi Pekingin olympiakarsinnoista 2008 ja se päättyi Tokion olympiakarsintaan 2021”, toteaa EM-pronssimitalisti ja kaksinkertainen Suomen olympiaedustaja, taekwondoin Suvi Mikkonen (5. dan).

Mikkonen, 34, sai pronssia Bakun EM-kilpailuissa 2014. Lontoon olympialaisissa vuonna 2012 hän oli viides ja Riossa 2016 yhdeksäs. Suomalaiseen urheiluhistoriaan on jäänyt myös Rion olympiapaikan varmistanut, Mikkosen viimeisellä sekunnilla ja yhden pisteen turvin ottama välierävoitto Saksan Anna-Lena Frömmingistä Euroopan karsintaturnauksessa Istanbulissa.

Viimeisiä kilpailuvuosia varjostivat loukkaantumiset. Ennen Tokion olympiakarsintoja Mikkonen palkkasi fysioterapeutin hoitamaan hänet kilpailukuntoon. “Molemmat lonkkani ovat murtuneet. Pahimmillaan en päässyt kunnolla nousemaan tuolista jaloilleni.

Rion jälkeinen olympiadi oli Mikkosen mukaan loukkaantumisten vuoksi hyvin vaikea, ja hän sanoo puskeneensä sen läpi silkalla tahdonvoimalla. “Jouduin jatkuvasti hokemaan itselleni: pystyt tähän, tätä sinä haluat. Panostimme myös todella paljon henkiseen valmentautumiseen. Kiitos sen sekä fysioterapeuttini, pystyin osallistumaan Tokion olympiakarsintoihin parhaissa mahdollisissa olosuhteissa. Kolmas olympiapaikkani oli todella lähellä, se jäi lopulta yhden voiton päähän”, hän kertoo.

Koti ja työt Madridissa

Madridissa vuodesta 2003 asuneen suomalaisen kotisali on Hankuk International School, jonka johtajana hän aloitti edellisen johtajan väistyttyä tehtävästä viime vuoden syksyllä.
“Olin jo muutenkin keskuksen keulakuva ja kasvot, joten valinta oli helpohko”, Mikkonen kuvaa.

Hankuk International School on yksityinen taekwondo-keskus, jossa harjoittelevat muun muassa Tokion olympiahopeamitalisti Adriana Cerezo Iglesias ja nuorten Euroopan mestari 2021 Viviana Marton. Pääohjaajana toimii Mikkostakin hänen koko uransa valmentanut espanjalainen Jesus Ramal.

Keskuksessa on omat ohjelmansa harrastajille ja eliittiurheilijoille, ja joukkueeseen haluavat huippu-urheilijat valitaan tarkoin kriteerein. Koejakson jälkeen selviää, onko taekwondoin sopiva Hankukin tiimiin.
“Meille haluavilla urheilijoilla on oltava tietty taso ja tausta. Pitää tietää, mitä haluaa, ja olla valmis sopeutumaan salimme kulttuuriin. Emme halua ketään, jolla on negatiivinen vaikutus muuhun joukkueeseen”, Mikkonen sanoo.

Mikkonen työskentelee apulaisvalmentajana tukien Ramalia valmennusten suunnittelussa. “Jesus valmentaa espanjalaisia urheilijoita ja minä kansainvälisiä. Lisäksi huolehdin kielitaitoni ansiosta kaikista matkajärjestelyistä”, espanjan ja englannin taitava suomalainen kertoo.

“Matkustamme valtavan paljon. Tänä vuonna olemme jo käyneet muun muassa Turkissa, Yhdysvalloissa, Kiinassa, Romaniassa ja Belgiassa. Kotona käyn vain nukkumassa”, Mikkonen jatkaa.

Ei mistään kotoisin

Kielitaito on perua perheen vaihtuvista asuinpaikoista ympäri maailmaa. Mikkosen synnyinkoti sijaitsee entisessä Saaren kunnassa Etelä-Karjalassa, joka nykyisin kuuluu Parikkalaan.
“Muistan talon, ison pihan ja koirat. Osaan suomea, mutta tuntuu, että teen paljon virheitä, erityisesti suomea kirjoittaessa”, hän kuvaa.

Mikkosen ollessa nelivuotias perhe muutti Floridaan viideksi vuodeksi, jonka jälkeen tie vei Costa Rican ja Argentiinan kautta takaisin Suomeen ja lopulta Espanjaan.
“Muutin perheen kanssa Espanjaan 2003 ja jäin tänne taekwondon takia. 18-vuotiaana muutin omilleni Madridiin harjoittelemaan. Parikymmentä vuotta sitten kukaan ei osannut täällä englantia, joten kieli oli pakko opetella, nykyisin toki tilanne on muuttunut”, hän kertoo.

Mikkosen isä menehtyi syöpään vuonna 2007 tyttären ollessa 19-vuotias. Menetys oli suuri. “Oli vaikeaa, kun hän ei ollutkaan enää tukemassa, enkä voinut enää kysyä häneltä neuvoja.”

Suomessa Mikkonen käy nykyään harvoin, sillä hänen äitinsäkin asuu Espanjassa. 2010-luvun alkupuolella Ramalin toimiessa Teemu Heinon ja Juho Kostiaisen valmentajana Mikkonen ja Ramal vierailivat Suomessa säännöllisemmin, mutta Rion olympialaisten jälkeen käynnit ovat vähentyneet. “I’m international eli olen kaikkialla ulkomaalainen, mutta olen asunut Espanjassa niin kauan, että täällä ihmiset ovat jo unohtaneet sen”, Mikkonen kuvaa.

Tavoitteena olympiatason valmennusura

Kilpauransa jälkeen Mikkonen on keskittynyt valmentamiseen ja siinä hän haluaa kehittyä edelleen. Seuraava askel on osallistuminen Kansainvälisen Olympiakomitean järjestämään, naisvalmentajien määrää olympiatasolla kasvattamaan suunnattuun WISH-ohjelmaan. Mikkonen on tällä hetkellä ohjelman ainoa taekwondovalmentaja. Kansalliset olympiakomiteat voivat ehdottaa maansa edustajia osallistujksi, eli Mikkosen takana on Suomen Olympiakomitea. “On uskomaton mahdollisuus päästä mukaan Kansainvälisen Olympiakomitean toimintaan”, hän kertoo.

Myös Suomen Olympiakomiteasta Mikkosella on hyvää sanottavaa. Uran alusta asti valmentaja Ramal on ennustanut, että hänen suojattinsa tulee jonakin päivänä vielä työskentelemäänkin siellä.
“Espanjassa urheilupäättäjät eivät ole itse olleet urheilijoita, ja he päätyvät positioihinsa siksi, että päättäjät valitsevat tuttujaan. Suomessa yhteiskunta on läpinäkyvämpi”, Mikkonen sanoo.

“Suomessa harjoitellaan osallistumaan”

Suomi puolestaan kaipaisi Mikkosen mukaan lisää ammattivalmentajia. “Suurin osa suomalaisista valmentajista ei ole ammattivalmentajia. Taekwondo on olympialaji, eli taso maailmalla on äärimmäisen korkea. Jos lajiin ei panosta täysipäiväisesti, minun nähdäkseni on mahdotonta nousta huipputasolle. Suomessa on paljon lahjakkaita nuoria, ja mietin usein siellä käydessäni, että jos he olisivat syntyneet muualla, he voisivat olla maailmanmestareita”, hän arvioi.

Valmennuksen ja harjoittelun ilmapiiri on Mikkosen sanoin erilainen Suomessa ja Espanjassa. Suomessa valmentajat ovat hänen mukaansa turhan kilttejä ja kohteliaita, eikä urheilijoita työnnetä epämukavuusalueelle, mikäli he eivät suoriudu riittävän hyvin.

“Esimerkiksi Jesus on valmentajana energinen, äänekäs, intohimoinen, rohkaiseva ja rehellinen. Hän kertoo suoraan, miten voit kehittää itseäsi. On tärkeää valmistautua kilpailuihin hyvin, mutta ikäväkseni minun on sanottava, että Suomessa valmistaudutaan osallistumaan, täällä voittamaan”, Mikkonen sanoo.

Entä olisiko valmentajana Suomessa toimiminen täysin poissuljettua? “Pitäisi tulla todella mielenkiintoinen tarjous. Toisaalta Norjan maajoukkue valitsi espanjalaisen Juan Antonio Ramosin päävalmentajakseen ja norjalaiset harjoittelevat säännöllisesti Espanjassa. Jokin tämän tyyppinen kuvio voisi olla mahdollinen”, Mikkonen sanoo.

Jalkapalloharjoitukset ovat omaa aikaa

Mikkosen oma taekwondotreeni on tällä hetkellä vähäistä osin ajapuutteen, osin fyysisten vaivojen vuoksi.
“Vietän aivan liikaa aikaa puhelimella”, hän naurahtaa. Viikoittainen kahden tunnin jalkapallotreeni on tyypillisesti ainoa mahdollisuus omaan aikaan. “Haluaisin treenata enemmän ja olla paremmassa kunnossa, sillä valmennettavieni kanssa ei voi himmailla, mutta kroppani sanoo vastaan”, Mikkonen kertoo.

Suomalaista on houkuteltu mukaan myös San Sebastianin alueen paikallispolitiikkaan. “Olen aina inhonnut politiikkaa, mutta nyt kyseessä on entisten urheilijoiden uusi puolue, jota ollaan parhaillaan perustamassa. He ovat mukana oikeista syistä. Itse toimin lähinnä taustajoukoissa”, hän kuvaa.

Päätös uran lopettamisesta oli lopulta yksinkertainen. “Tokion olympiakarsinnoissa annoin kaikkeni, taistelin loppuun asti kisapaikasta, ja olin todella lähellä sen saavuttaa. Karsintojen viimeisen otteluni päätyttyä tiesin, että siitä tuli samalla urani viimeinen ottelu. Hankuk-joukkueestamme Adriana oli varmistanut oman olympiapaikkansa edellisenä päivänä, ja minun oli aika siirtää viestikapula eteenpäin. Paineet katosivat harteilta.”