Tilaisuus tuli lähelle

Teksti: Eva Kottonen
Julkaistu: 12.7.2023

Miia Astala ja Harri Holm päättivät osallistua, kun kansainväliset European Masters Games -kilpailut järjestettiin kotinurkilla. Aikuisurhelijoiden eli yli 30-vuotiaiden monilajitapahtuma European Masters Games järjestettiin tänä vuonna Tampereella. Yhteensä kaupunkiin saapui kesä-heinäkuun vaihteessa yhteensä 29 eri lajin taitajia ammunnasta yleisurheiluun. Kamppailulajeissa kilpailtiin taekwondon lisäksi myös judossa ja karatessa. 

Taekwondossa urheillijat oli jaettu kahteen sarjaan kilpailukokemuksensa perusteella. A-sarjassa kilpailivat kansainvälistä kilpailukokemusta hankkineet urheilijat, B-sarjassa puolestaan harrastajat ja kotimaassa kilpailleet.

Entinen ottelija haki uusia kokemuksia

Maajoukkueottelijanakin aikanaan tunnettu porilainen Miia Astala totesi, että liikesarjoissa kilpaileminen on vielä kokematta, ja osallistui Tampereella alle 50-vuotiaiden B-sarjaan. “Yli 20 vuotta on lajia takana, taekwondon pariin päädyin 1998. Ottelemisen lopetin reilu kymmenen vuotta sitten. Liikesarjoissa kilpailemisen puolestaan aloitin viime syksynä harrastesarjoissa”, hän sanoo.

Astala sanoo lähteneensä European Masters Games -kilpailuihin jännittynein mielin. “Ajattelin, että kun kerran Suomessa on tällaiset kisat, niin lähden. Tosi monta uutta poomsea piti opetella sitä varten, mutta Porin Taekwondoseurassa on mielestäni Suomen parhaita valmentajia”, hän sanoo.

Astalan sarjaan ei ollut ilmoittautunut muita osallistujia, mistä hän oli pahoillaan. “Toivoin, että olisin päässyt kisaamaan ulkomaisia kilpailijoita vastaan, mutta tämä toimii joka tapauksessa hyvänä harjoituksena siirtyessäni pois harrastesarjoista.”

Poomsae tarjoaa “aivan erilaista jännitystä”

Tamperetta varten Astala harjoitteli kahdesta kolmeen kertaa viikossa. Hän kiittelee sitä, että kotisalilla oli aina apua saatavilla eikä ongelmia tarvinnut yksikseen pohtia. “Viikoittain treenasin kaksi kertaa liikesarjaryhmän kanssa ja omat treenit päälle. Muut ryhmäläiset eivät vielä ikänsä puolesta pääse aikuisurheilijoiden sarjoihin.”

Vaikka kilpailukokemusta otteluista on runsaasti, Astalan mukaan siitä ei ole yhtään apua. “Otteluissa ei ole mitään väliä sillä, miltä tekniikat näyttävät, siinä kamppailijan asenne ja kyky, taito ja tahto näyttelevät suurempaa osaa. Kello käy joka tapauksessa ja tapahtumat etenevät omaa rataansa”, hän mainitsee.

Näkökulman vaihdos on merkittävä. “Jännitys on nyt ihan erilaista, parissa ensimmäisessä liikesarjakilpailussa se oli aivan järkyttävää. Suoritusta voi verrata esiintymiseen, mutta omaa ilmaisua ei saa olla yhtään. Päinvastoin on vain yksi oikea tapa tehdä tekniikka”.

Osallistumiskynnystä European Masters Games -kilpailuihin Astala piti sopivan matalana. “Varsinkin kun vähemmän kilpailleille oli oma sarja. Oletin, että olisi ollut kaikki sarjat täynnä, mutta harmillisesti niin ei ollut. Se on sanottava, että ilman kotoa tullutta positiivista kannustusta kisoihin lähtemiseen, en kuitenkaan olisi uskaltanut ilmoittautua mukaan.”

Suoraan syvään päätyyn

Kangasalalainen Harri Holm päätti aloittaa kilpailu-uransa ujostelematta suoraan Euroopan tasolta. Hän osallistui ottelussa yli 45-vuotiaiden, alle 68-kiloisten B-sarjaan. “Ei ollut mitään aiempaan kisahistoriaa lajissa. Jos tällaiset kilpailut järjestetään parinkymmenen kilometrin päässä, niin kyllähän se kannattaa käyttää hyödyksi. Se oli se syy, miksi lähdin”, hän perustelee.

Ensimmäisen tiedon European Masters Gamesista hän sai Taekwondo-lehden kotiin kannetusta numerosta viime vuoden lopulla. “Lehdestä bongasin ilmoituksen, että tällainen tapahtuma on kesällä tulossa, ja ajattelin, että tonnehan mää voisin lähteä”, Holm kertoo.

Taekwondosali kutsui aikuisiällä

Holmin kotiseura on Länkyn Taekwondo, joka panostaa erityisesti taekwondoon perheiden yhteisenä harrastuksena. Myös Holm lähti treenisalille ensin poikansa kanssa 2019, ja myöhemmin myös vaimo ja tytär innostuivat mukaan. “Nyt meitä on minä ja tytär, jotka edelleen harjoittelemme, molemmilla on sininen vyö. Korona-aika teki treenaamisesta katkonaista”, hän sanoo.

Koska perhetaekwondo ei ollut ottelutreenin kannalta optimaalisin ympäristö, Holm päätti alkaa harjoitella kilpailua varten itsenäisesti. Myös treenikaveri ilmoittautui omasta aloitteestaan vapaaehtoiseksi sparrikaveriksi.

Holm kertoo löytäneensä liikunnan aikuisiällä. “Niin sanotut oikeat harrastukset ovat olleet triathlon ja ultrajuoksu. Ultrajuoksuja on takana noin kymmenen, triathloneja lähempänä parisenkymmentä”, hän kertoo.

Kilpailu on projekti

Kisajännitystä Holm sanoo tuntevansa joka kerta, vaikka hirveästi hän ei Tampereen urakalle antanut ajatuksia etukäteen. Tampereelta matka nimittäin jatkui suoraan Ylläkselle, 160 kilometrin NUTS Ylläs Pallas -polkujuoksukilpailuun. “Kilpailu on tärkeä osa harrastusta. Siitä saa projektin, että ‘nyt minä valmistaudun tähän’. Sitten näkee, onko valmistautuminen onnistunut. Tosissaan tehdään, mutta ei liian kilpailuhakuisesti”, Holm kuvaa.

Holmin sarjassa otteli kaksi kilpailjaa, eli otteluiden määrä jäi yhteen ja mitali oli varma. “Kisapäivän aamuna juttelin vastustajani kanssa ja selvisi, että hän on 20 vuotta lajia harrastanut, Britannian armeijan urheilukerhon jäsen. Heiltä oli tullut Tampereelle kaikki lajit huomioiden kokonaisuudessaan 160 hengen joukkue”, Holm kertoo.

Holmin ensimmäinen ottelu päättyi hopeamitaliin. Taekwondolähettiläs ja liittovalmentaja Jung Hyun Cho lähti kehään mukaan valmentajan ominaisuudessa, sillä virallista valmentajaa Holmilla ei ollut. “Hän kyseli kaikenlaista, fiilisteli ja kannusti. Itse ottelussa keskityin selviämiseen, eikä siinä onneksi mitään pahaa kenellekään sattunut. Kokonaisuudessaan hyvä fiilis jäi”, Holm summaa.

 

Osallistujat tekevät tapahtuman

Tunnelmat kilpailun jälkeen olivat kaksijakoiset. “Hirveä adrenaliinipiikki oli päällä. Toisaalta oli todella hienoa ja toisaalta taas mietin, että haluanko tätä jatkaa. Kun ikääkin alkaa olla ja jalka ei nouse, niin huomasi kyllä, miten paljon pitäisi töitä tehdä, jos mielisi päähän saada potkut menemään”, Holm pohtii.

Myös Holm olisi kaivannut enemmän osallistujia, jotta otteluita saataisiin enemmän ja mitaleista tulisi todellinen kamppailu. “Organisaatiohan ei sille voi mitään. Olen toki ylpeä, että olen hopeamitalisti, mutta suhteellisen helpolla se tuli. Monissa sarjoissa oli vain yksi osallistuja, mikä oli harmillista.”

Projekti on siis saatu maaliin ja kokemus jätti hyvän maun. “En kadu,se oli mukava ja kiinnostava kokemus, ja tulipa tehtyä. Toistaiseksi taidan silti keskittyä kilpamielessä kestävyysjuoksuun.