18/2023

Taekwondon harrastajalle on tarjolla nykyisin monia englanninkielisiä opas- ja käsikirjoja, joiden taso on vähintäänkin vaihteleva. Taekwondon päämajan Kukkiwonin julkaisema Taekwondo Textbook on kuitenkin eräs lajin perusteos, joka on ansainnut paikkansa harrastajan käsikirjastossa. Sitä voitaneen pitää myös virallisena WT-tyylisuunnan (World Taekwondo) käsikirjana. Tosin termi käsikirja on tässä tapauksessa varsin haasteellinen – uusin versio on jo 5-osainen kirjasarja, joka kattaa yleiset taekwondo-teoriat ja -tekniikat. Kukkiwon perustettiin vuonna 1972 tavoitteenaan ylläpitää ja parantaa taekwondon henkeä ja tekniikoita, edistää lajin kulttuurin ja arvon popularisointia, nostaa sen maailmanlaajuista asemaa ja viime kädessä jopa edistää maailmanrauhaa (Taekwondo Peace Corps-projekti). Juhlistaakseen perustamisen 50-vuotispäivää, Kukkiwon julkaisi Taekwondo-käsikirjan tarkistetun koreankielisen painoksen joulukuussa 2021 ja sai englanninkielisen painoksen valmiiksi vuoden 2022 heinäkuussa. Kirjasarjan osat ovat: 1) Introduction to Taekwondo, 2) Basic, 3) Poomsae, 4) Sparring ja 5) Breaking/Demonstration.

Taekwondo-käsikirjan historia ja evoluutio

Teoksen ensimmäinen versio julkaistiin Lee, Chong Woon (1929–2015) toimesta vuonna 1972 nimellä Taekwondo Kyobon. Sen voidaan sanoa olevan ensimmäinen moderni taekwondo-käsikirja KTA/WTF-tyylistä. Lee toimi muun muassa Jidokwanin edustajana komiteassa, joka lopulta kehitti Taegeuk-liikesarjat. Hän oli myös Kukkiwonin varapuheenjohtaja. Vuonna 1987 käsikirjasta ilmestyi päivitetty versio Kukkiwon Textbook. Ensimmäinen englanninkielinen versio näki päivänvalon vuonna 1995. Kolmas, uudistettu ja laajennettu versio ilmestyi vuoden 2005 lopulla ja siitä on otettu ajan myötä useita lisäpainoksia. Käsikirjan eri versioiden tueksi on ilmestynyt myös DVD -materiaalia (mm. liikesarjat). Uudella käsikirjan versiolla ei ole enää vain yhtä tekijää, vaan tätä tarkoitusta varten on koottu oma toimituskuntansa (kuten tapahtui myös edellisessä versiossa). Tekijöinä on lukuisten Kukkiwonin asiantuntijoiden lisäksi useita Etelä-Korean yliopistojen liikunta-ja taekwondo-osastojen professoritason tutkijoita. Kirjasarjasta on julkaistu myös e-kirjaversio, johon on upotettu QR-koodit, jotta videot voidaan toistaa mobiiliympäristössä. Myös lyhennetty versio (koreankielinen) on saatavilla: se tarjoaa tiivistetyn, olennaisen sisällön yhdessä niteessä.

Mitä taekwondo on?

Käsikirjasarjan (saatavilla englanniksi ja koreaksi) päätarkoitus on nimensä mukaisesti esitellä WT-tyylin taekwondoa kokonaisvaltaisesti. Osa 1 käsittelee taekwondon tarkoitusta, filosofiaa, henkeä (spirit), historiaa, fysiologiaa, biomekaniikkaa, psykologiaa, opettamista opettajan ja oppilaan näkökulmasta sekä luonteen kehittämistä. Liikkeelle lähdetään ajatuksesta, että taekwondo on kokonaisvaltaista itsesuojelua (itsepuolustus) ja itsensä toteuttamista (kuva 1). Tähän liittyy käsite geukgi, joka pitää sisällään ajatuksen itsensä voittamisesta maailmaa hyödyttäen (“Overcoming the ‘Self’ and then benefiting ‘The World.'”). Termi hongik (”ihmiskunnan hyväksi”) liittyy tähän olennaisesti (kuva 2). Huomattavaa on, että tilaa on varattu paljon taekwondon arvojen ja hyveiden esittelyyn sekä läpikäymiseen.

Taekwondon moninaiset arvot

Arvot, jotka liittyvät olennaisesti edellä esiteltyihin geukgi ja hongik käsitteisiin, ovat Kukkiwonin mukaan sinnikkyys (Innae), rohkeus (Yonggi), kohteliaisuus (Yeui), oikeudenmukaisuus (Jeong-ui) ja vapaaehtoistoiminta (Bongsa). Rohkeus liittyy myös muinaisten Hwarang-sotureiden ohjeen (Sesok Ogye) neljänteen kohtaan: älä peräänny taistelussa (Imjeonmotae). Vertailun vuoksi ITF-Taekwon-Don perusperiaatteiksi ja hyveiksi (Jungshin) on esitetty kohteliaisuus (Yeui), rehellisyys (Yeomchi,), sinnikkyys (Innae), itsehillintä (Geukgi) ja lannistumaton henki (Baekjeolbulgul). Suomessa Kukkiwon/WT-tyylin taekwondon arvoiksi on nostettu seuraavat: käytös, vaatimattomuus, kärsivällisyys, uhrautuvaisuus, kunnioitus sekä mielen ja kehon puhtaus. Vapaaehtoisuustoiminta ei ole suomalaiselle taekwondolle vierasta: vaikka nykyään puhutaankin paljon liikunnan ja etenkin urheilun ammattimaistumisesta, nojaa suomalainen liikunta- ja urheilukulttuuri edelleen vahvasti vapaaehtoisuuteen.

Arvot ja niiden käsitteleminen ovat aina myös kulttuurisidonnaisia; Aasiassa valitsee yleisesti ottaen yhteisökeskeinen kulttuuri, jossa sopusoinnun säilyttäminen on tärkeää; suoria vastakkainasetteluja tulee välttää, ja ryhmän etu menee yksilön edun edelle; lojaalius ryhmän sisällä on tärkeää. Voidaan sanoa, että suurin osa maailman kulttuureista on jollain tapaa yhteisöllisiä, toki yksilökeskeinen kulttuuri tuo tähän oman osansa ja muotonsa – myös Aasiassa (esimerkiksi ajatuksen, että kaikkia yhteisön ihmisiä koskevat samat lait ja oikeudet). Länsi ja itä hahmotetaan usein – varsin suppeasti – vastakkaisina arvomaailmaltaan: itä painottaa yhteisöllisyyttä, kungfutselaisittain autoritaarista ohjausta ja tottelevaisuutta, kun taas länsi kytkeytyy kristillisiin juuriin, korostaen yksilökeskeisyyttä ja pyrkien noudattamaan arvoliberaaleja periaatteita.

Taekwondon päivitetty historia

Osassa 1 luonnollisesti esitellään myös taekwondon historia laajasti – tosin jossain mielessä perinteistä linjaa toistaen. Lajin kehittyminen on jaettu neljään aikakauteen, joita ovat muinainen (antiikki), keski, varhaismoderni ja moderni (vuodesta 1946 nykypäivään). Taekwondo esitetään edelleen vanhojen lajien (subak ja taekkyeon) jälkeläiseksi ja Kukkiwon näkee, että taekwondossa käytettäviä perustekniikoita ja liikesarjojen osia on esitelty vanhoissa taistelutaitoja kuvaavissa teksteissä. Vanhat seinämaalaukset osoittavat teoksen tekijöiden mielestä sen, että taekwondon esimuotoa on harjoitettu jo muinaisilta ajoilta lähtien – tosin nyt myös japanilaisen karaten (kirjoittajien mielestä minimaaliset) vaikutukset (liikesarjat, kata) ja varhaiset kamppailukoulukunnat (kwan) perustajineen nostetaan esiin. Taekwondo halutaan nähdä muinaisesta historiaosuudesta huolimatta nykyaikaisena kamppailu-urheiluna, joten käsikirjasarjassa esitellään taekwondon tieteelliset (fysiologia, biomekaniikka, psykologia) periaatteet.

Myös ristiriitainen henkilöhahmo, Oh Do Kwanin (1954) ja ITF-Taekwon-Don (International Taekwon-Do Federation, 1966) perustaja, kenraali Choi, Hong Hi (1918–2002) saa huomion lajin kehittämisestä ja virallisen nimen (taekwondo, 1955) ehdottamisesta. Myös saman koulukunnan varsinainen tekninen voimahahmo, Nam, Tae Hi (1929–2013) nostetaan esille tässä yhteydessä. Historia-osuus noudattaa selvästi pääpiirteittäin teosta Taekwondo Hyondaesa (”Modern History of Taekwondo” Kang & Lee, 1999), joka mainitaan myös lähteenä. Tämän vain koreankielellä ilmestyneen Maailman Taekwondoliiton (WTF/WT) epävirallisen historiateoksen englanninkielinen käännös (Glenn Uesugi ja oppilaat) on saatavilla osittaisena useilla www-sivustoilla.

Taekwondon osa-alueet

Osa 2 (Basic) esittelee nimensä mukaisesti käden ja jalan osat sekä perustekniikat (seisonnat, lyönnit, iskut, torjunnat ja potkut) ja niiden suoritustavat. Myös taekwondon hyökkäyksen ja puolustuksen kohdealueet ja olennaiset hermopisteet (vital points) esitellään. Osassa 3 kuvataan liikesarjat (poomsae) perinteisen tapaan liike kerrallaan (Taegeuk 1-8, Yudanjat). Tässä osassa on ehkä vähiten mitään uutta, koska Kukkiwon on julkaisut liikesarjoista ajan myötä lukuisia opaskirjoja ja -videoita. Suuren kuvamäärän ansiosta liikesarjojen opettelu ja/tai muistiin palauttaminen käsikirjan avulla onnistuu liiketasolla (ei tietenkään korvaa opetusta käytännössä).

Osa 4 (Sparring) ei nimestään huolimatta keskity pelkästään kilpaotteluun (competition sparring, shihap kyorugi) vaan se käsittää myös itsepuolustuksen (self-defence sparring, hosinsul), joka on myös tämän osan selkeä painopiste; sivumäärältään se edustaa yli puolet koko teoksesta. Läpi käydään joitakin perusharjoitteita ja useita ennalta sovittuja sparraus-harjoitteita erilaisia itsepuolustustilanteita huomioiden (lyönti, potku, tarttuminen kuristaminen, keppi-, veitsi- tai käsiase -hyökkäys). Vastaiskuina käytettävissä potkuissa suositaan alapotkuja. On hyvä huomioida, että käsikirjassa esitetyt lopetuslyönnit ja potkut päähän maassa makaavaa, jo torjuttua hyökkääjää kohtaan, eivät johda suomalaisen lainsäädännön kannalta puolustautujan näkökulmasta mieluisaan lopputulokseen; näin toimiessaan taekwondon harrastaja saattaa päätyä rikoslain alaiseen hätävarjelun liioitteluun. Vuoden 2006 painoksessa nähdyt, suomalaisesta näkökulmasta katsottuna hieman kyseenalaiset miekka- ja rynnäkkökiväärihyökkäyksien puolustautumiset on nyt jätetty pois eli on keskitytty pelkästään siviilipuolustautumiseen. On kuitenkin muistettava, että taekwondo kehittyi 1950–60-luvulla Etelä-Korean armeijan vaikutuspiirissä ja nykyään se on myös pakollinen osa maan armeijapalvelusta. Askelotteluita (hanbon / sebeon kyorugi) ei esitellä enää lainkaan. Tämä saattaa johtua siitä, että on haluttu häivyttää muistutus lajin karate-juurista, esimerkiksi Shotokan-tyylisuunnan perustajan, Funakoshi Gichin (1868–1957) Karate-dō Kyōhan (1932/1957/2010) sisältää kuvauksia karaten vastaavista harjoitteista (sambom kumite, ippon kumite). Askelottelut tulivat aikanaan karaten harjoitteluun mukaan, kun pelkkä kata-harjoittelu koettiin puutteelliseksi todellisiin tilanteisiin verrattuna.

Kilpaottelun osalta käydään läpi peruspotkutekniikat ja askeleet sekä puolustus-ja vastahyökkäysstrategioita. Luonnollisesti potkutekniikat saavat pääosan lajin potkuvoittoisuudesta (ja kilpaottelun pisteytyksestä) johtuen, mutta pari käsitekniikkaa (etu-ja takakäden lyönnit) käydään läpi vastahyökkäysstrategian näkökulmasta. Sääntöjä ja tuomarimerkkejä ei käsitellä, joka onkin järkevää, koska tämä osuus kirjasta olisi kaikkein muuttuvin ja nopeimmin vanheneva osuus. Säännöt onkin syytä tarkistaa aina WT:n voimassa olemasta sääntökirjasta.

Viides osa esittelee taekwondon yhden näyttävimmän osa-alueen, murskauksen. Samassa osassa käydään läpi myös näytöksiin liittyvä osuus, liittyyhän murskaus eri muotoineen niihin olennaisesti. Murskauksesta käydään läpi voima-ja taitomurskaus harjoitteluineen kuin myös murskattavat materiaalit, niiden kiinni pitäminen ja avustajien käyttö. Mukana ovat myös erilaiset, vaativat voltti- ja pyörivät hyppypotkut (540°/900°), jotka ovat nykyään varsinkin korealaisten näytösryhmien perustavaraa. Osan lopusta löytyy muutama esimerkkiohjelma erikokoisille näytös-ja yleisömäärille; esimerkiksi Soulin olympialaisten avajaisissa 19.9.1988 esiintyi tuhannen hengen ryhmä (800 sotilasta ja 200 lasta), jonka esitys huipentui koko ryhmän teknisiin murskauksiin.

Kirjasarja on laajuudesta huolimatta aina rajallinen ja on tietenkin mahdotonta esittää tyhjentävästi kaikki asiaan liittyvä, mutta jokainen versio käsikirjasta kuvastaa myös Kukkiwonin painottamaa ajan mukaista linjausta siitä, miltä se on halunnut ja haluaa taekwondon näyttävän ja edustavan maailmalla. Eräs uuden käsikirjasarjan tavoite onkin tekniikoiden ja liikesarjojen suoritustapojen ja niiden opettamisen sekä taekwondon filosofisten perusteiden ja arvojen yhtenäistäminen maailmalla, joka tietysti lisää samalla koko lajin yhtenäisyyttä sekä luo yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Lähteet:

Choi, Hong Hi (1988/1999). Taekwon-Do. The Korean Art of Self-Defence. 5. painos. Canada: International Taekwon-Do Federation.
Funakoshi, Gichin (1932/1957/2010): Karate-dō Kyōhan. The Master text. Tokyo: Kodansha International, Japan.
Julkaistu aiemmin japaniksi (1932), tarkistettu uusintapainos (1957) ja kääntänyt englanniksi Tsutomu Oshima (1973).
Hintsanen, Jari (1990). Taekwondon korkeammat tavoitteet. Budoka 5, 12–14.Saatavilla: https://www.jarihintsanen.fi/BUDOKA_5-90.htm
Hintsanen, Jari (2001). Taekwondon henkinen elämä – onko sitä? Suomen Taekwondoliiton verkkolehti 2/2001. Saatavana: https://www.jarihintsanen.fi/verkkolehti_2_01.html
Hintsanen, Jari (2013). Kirjanurkka: Kukkiwon Textbook, Taekwondo 1/2013, 29–30.
Moenig, Udo (2022). Early Korean Martial Arts Manuals: Recorded Evidence of the Origins of Taekwondo in Karate,
“IDO MOVEMENT FOR CULTURE. Journal of Martial, Vol. 22, no. 4 (2022), pp. 41–57. Saatavilla: http://cejsh.icm.edu.pl/cejsh/element/bwmeta1.element.desklight-3cd0c253-e6ce-4364-b946-af15ef4d9b9d
Kang, Won Sik & Lee, Kyong Myong (1999). A Modern History of Taekwondo. [Taekwondo Hyondaesa]. Osittainen käännös Glenn Uesugi ja oppilaat. Saatavana: http://www.stanford.edu/group/Taekwondo/documents/tkd_history.pdf,
http://www.martialartsresource.com/anonftp/pub/the_dojang/digests/history.html
Kukkiwon (toim.) (2006). Kukkiwon Textbook. Second edition. Seoul: O-Sung Publishing Company.
Choi, C. & Lee, S. (2022). Taekwondo Textbook 2 Basic. Seoul: Kukkiwon – World Taekwondo Headquarters.
Jang, K. & Kwak, T. (2022). Taekwondo Textbook 5 Breaking/Demonstration. Seoul: Kukkiwon – World Taekwondo Headquarters.
Kang, I. & Jeong, T. (2022). Taekwondo Textbook 3 Poomsae. Seoul: Kukkiwon – World Taekwondo Headquarters.
Song, H., Kim, Y., & Lim, T. (2022). Taekwondo Textbook 1 Introduction to Taekwondo. Seoul: Kukkiwon – World Taekwondo Headquarters
Yang, D. & Kim, O. (2022). Taekwondo Textbook 4 Sparring. Seoul: Kukkiwon – World Taekwondo Headquarters.
Suomen Taekwondoliitto. Taekwondon filosofiaa. Mudo. Saatavana: https://www.suomentaekwondoliitto.fi/taekwondo/mita-on-taekwondo/testi/

Kukkiwon Taekwondo-käsikirjan uusin versio