Tavoitteena olympiaedustus - Jung Hyun Cho
Teksti: Eva Kottonen
Julkaistu: 22.3.
Taekwondolähettiläs ja liittovalmentaja Jung Hyun Cho viihtyy Suomessa ja muistuttaa, että sinnikäs työ kantaa hedelmää.
Kukkiwonin dispatch master Jung Hyun Cho, 52, on työskennellyt Suomessa syksystä 2021. Hänen tittelinsä kääntyy suomeksi taekwondolähettilääksi. Chon palkanmaksaja on Kukkiwon, jota puolestaan rahoittaa Etelä-Korean kulttuuri-, urheilu- ja matkailuministeriö. Lähettiläänä hän toimii Suomen Taekwondoliiton alla liittovalmentajan statuksella ja hänen tehtävänsä on tukea suomalaisia kilpaottelijoita ja auttaa heitä elämään kilpaurheilijan elämää. Mestari, 8. danin mustan vyön omaava Cho huolehtii liiton otteluvalmennuksesta pääkaupunkiseudulla sekä ohjaa myös leireillä eri puolilla Suomea.
Talvi on Suomessa hankalin
Taekwondolähettiläs kertoo viihtyvänsä erinomaisesti. Liikkuminen ja arki Helsingissä ylipäätään sujuvat sulavasti, joskin eniten hankaluuksia tuottavat maamme talviolosuhteet.
“Suomessa talvella on liian kylmä ja liikaa lunta minun makuuni. Etelä-Koreassakin on toki talvisin kylmää, mutta lunta on vähemmän ja aurinko sentään näyttäytyy silloinkin”, hän kertoo hymyä äänessään.
Suomen kieltä Cho kuvaa vaikeaksi opetella, ja säännöllisestä opiskelusta huolimatta hän kuvaa unohtavansa sanat helposti.
“Taekwondoharjoituksissa käytän edelleen englantia apuna. Ehkä jonain päivänä osaan vielä suomeakin sujuvasti”, hän kertoo.
Chon perheeseen kuuluvat vaimo ja 8-vuotias poika, jotka asuvat edelleen Etelä-Koreassa. Perheenjäsenet ovat päivittäin yhteydessä, ja he matkustavat puolin ja toisin Suomen ja Etelä-Korean välillä useaan kertaan vuodessa.
“Tilanne ei ole paras mahdollinen, mutta toivon, että hekin voisivat tulla pidemmäksi aikaa Suomeen jossakin vaiheessa”, Cho sanoo.
Matkalla kohti Los Angelesia
Liittovalmentaja oli alkukeväästä mukana muutaman suomalaisurheilijan ja valmentajan kanssa Thaimaassa maajoukkueen valmennuskeskuksessa. Chon toiveissa on viedä ensi kesänä Suomesta maajoukkuetason ottelijoita pitkän tauon jälkeen Etelä-Koreaan leireilemään ja kilpailemaan.
Puolentoista vuoden pestinsä aikana taekwondolähettiläs sanoo huomanneensa suomalaisissa ottelijoissa paljon kehitystä.
“Lahjakkuutta löytyy, se on selvä. Taidot pitää vain saada kaivettua ulos”, hän kuvaa.
Cho kannustaa urheilijoita hankkimaan osaamista myös lajin ulkopuolelta, mainiten esikuvaksi judon olympiavoittajan ja maailmanmestarin Paula Pareton, joka on koulutukseltaan lääkäri.
“On hyvä pitää mielessä myös urheilu-uran jälkeinen aika, ettei jää aivan tyhjän päälle”, hän sanoo.
Liittovalmentajan suuri toive on saada valmennettavistaan Suomen seuraava olympiaedustaja. Pariisin olympialaiset ensi vuonna tulevat Chon mukaan liian aikaisin, mutta tähtäin on asetettu Los Angelesiin vuoteen 2028.
“Emme ole kaukana olympialaisista, se on täysin mahdollista. Suomalainen järjestelmä on toimiva ja meillä on taitavia urheilijoita. Panostamme nuoriin ja pyrimme etenemään askel askeleelta ensin Euroopan ja sitten maailman huipputasolle”, hän sanoo.
Etelä-Afrikka toi perspektiiviä
Cho tietää kokemuksesta, millainen on urheilijan matka olympialaisiin. Ennen Suomea Cho työskenteli taekwondolähettiläänä Etelä-Afrikassa vuosina 2003–2019, ja hänen valmennettavansa Duncan Mahlangu edusti maataan Ateenan olympialaisissa 2004.
“Duncan karsiutui ensimmäisellä kierroksella, mutta sanoin hänelle, että sinä et hävinnyt. Sinä olet päinvastoin jo voittanut”, Cho kertoo.
Etelä-Afrikan taekwondokulttuuria hän kuvaa hyvin erilaiseksi kuin Suomen.
“Taekwondo itsessään on sama kaikkialla, mutta olosuhteet olivat aivan erilaiset Etelä-Afrikan kuuluessa köyhempiin maihin, ja pelkästään rahoitusta toiminnalle oli paljon vaikeampi saada”, Cho mainitsee.
Hänen mukaansa suomalaiset ovat paitsi aina ajoissa, myös yritteliäitä ja tekevät parhaansa pyytämättäkin, siinä missä Etelä-Afrikassa motivointitaitoja tarvittiin enemmän. Molemmissa maissa taekwondo on pienehkö laji, ja Suomessa jääkiekon ja jalkapallon imuroidessa harrastajamassat Etelä-Afrikassa taekwondo kilpaili paitsi jalkapallon, myös rugbyn ja kriketin kanssa harrastajista.
“Ottelijoita saisi olla Suomessakin lisää”, hän mainitsee.
Ihmeitä ei tapahdu ilman työtä
Työtehtävät pitävät kiireisenä, joten valmentaja itse ei ehdi omien sanojensa mukaan kovinkaan paljon treenata. Cho kertoo, että hänen eläkeikänsä taekwondolähettiläänä on 60 vuotta.
“Voisin hyvinkin nähdä itseni Suomessa vielä sen jälkeenkin”, hän sanoo.
Menestystä janoaville urheilijoille Cholla on lopuksi kaksi ohjetta.
“Ensinnäkin ihmeitä ei tapahdu, niitä on turha jäädä odottamaan. Meidän täytyy itse työskennellä tavoitteidemme eteen, hän sanoo.
“Toiseksi, aina pitää olla unelmia. Ne toteutuvat kyllä, jos ei anna periksi”, hän jatkaa.