Oikeanlaisen tekniikan vaiheet

Teksti: Emma Jämsén
Julkaistu: 5.4.2023

Taekwondossa ja muutenkin urheilussa oikeanlaiseen tekniikkaan tulee ohjaajan sekä itse harrastajan kiinnittää huomiota jokaisessa tilanteessa ja varsinkin uuden opettelussa. Oikeanlainen tekniikka auttaa saavuttamaan kokonaisvaltaisetn liikeradan ja lihasten käytön sekä ehkäisee tapaturmilta ja kulumilta.

Kehoterapeutti Joona Liinamaa paneutuu jälleen haastattelussaan mielen ja kehon yhteyteen. Voit lukea edellisen haastattelun täältä.

Sopeutumisen ja sietämisen ero

Ihmisen keho on loistava sopeutumaan. Siitä pääsemmekin aiheeseen, missä ihmisellä menee sopeutumisen ja sietämisen ero. Kaikilla on eritasoinen kivun sietokyky. Toinen voi ottaa kovempia iskuja vastaan, koska on sietokykynsä lisäksi sopeutunut kestämään osumia, toinen taas voi pelätä iskua osumaa, koska on herkempi kokemaan kipua. Jos kummallekaan tulee tuttua kovempi isku, johon keho ei ole oppinut ennakoimaan, voimme puhua sietämisestä. Tarvitseeko kehon sietää sitä, joka on toiselle keholle sopeutumista?

Jokainen ihminen on kehollisesti ja liikuntataustallisesti erilainen, mikä tulee muistaa ja hyväksyä varsinkin treenatessa. Kenenkään ei tulisi treenata toista miellyttääkseen tai vakuuttaakseen, vaan ennemminkin kehoa tulisi kuunnella sen vaatimusten pohjalta. Jokainen päivä on keholla myös erilainen, joten emme voi ikinä olettaa ja vaatia kehoa toimimaan tietyllä tavalla.

Sanotaan, että jokaisessa hallitsemattomassa ja yllättävässä tilanteessa kuten esimerkikisi kolahduksessa, kaatumisessa, osumassa, liukastumisessa ihmisen elimistössä tapahtuu aina jonkinlainen vaurio, joka saattaa kestää vain hetken. Joskus vaurio voi jäädä pidemmäksikin aikaa esimerkiksi paikkojen revähtäessä tai mennessä muuten rikki. “Tapaturmasta huolimatta, kaiken elimistöä jollain tavalla horjuttavan tilanteen jälkeen tulisi hetki fiilistellä, onko keho tasapainossa”, Liinamaa neuvoo. Keho korjaa aina itseään, mutta kipuun tottuminen jättää aina kehoon muistijäljen, mikä saattaa jäädä kummittelemaan tietämättä kehoon ja tulla esiin yllättävissäkin tilanteissa.

Vaiheittainen ja ymmärretty tekniikan harjoittaminen ehkäisee mikrovaurioilta uupumiselta. Taekwondon ja muutenkin kamppailulajien lajirikkauttena on monipuolisuus ja tämän myötä myös moni kehon osa on rasitteilla erinäisissä tekniikoissa eritoten nivelet ja selkäranka. Treenatessa kehon kuuntelu on siinäkin mielessä tärkeää, että harrastajan tulee huomioida kehonsa kipeimmät kohdat tietyissä liikkeissä. Kaikki liittyy kaikkeen, joten pienempiäkään kiputiloja ei kannata jättää huomiotta, vaan pikemminkin ottautua kivulle ja toimia sen kanssa oikein.

Onnistumisen kokemukset vievät eteenpäin

Ohjaajan tulee ottaa huomioon harrastajien eritasoisuudet ja antaa kaikkien treenata oman kehollisen hahmotustasonsa mukaan. Jos on mahdollista, eri tasoiset tulisi luokitella eri ryhmiin, jotta jokainen ryhmä saisi treenata seuraavaa askeltansa. Kenenkään ei tarvitsisi tuntea huonommuutta tai turhautumista ja jokainen saisi kokea treenatessaan onnistumisen tunteita. 

Ohjaajan kyky havainnoida treenaajien tasoa, asettua niin sanotusti harrastajan tasolle, selventää treenaamista myös ohjaajalle itselleen. Ohjaaja voi ehkäistä kiinnostuneella otteella mahdollisia tapaturmia ja antaa harrastajille myös tilaa oppia oman kehonsa kautta. Virheistä oppii, mutta paras oppi on kokemus ja joskus jopa hitaasti edeten. Kiputilat ovat harvinaisempia ja treenaaminen tuottoisampaa, jos ohjaaja osaa neuvoa kaikkia kuuntelemaan oman kehonsa rajoja. Kaikki pystyvät lopulliseen liikkeeseen, vaikkakin eri reittejä. 

Jokaisella harrastajalla on oikeus edetä omaan tahtiinsa ja pysyttäytyä mukavuusalueellansa. Silti omalla epämukavuusalueella tulee itse käydä säännöllisesti, jotta se jossain vaiheessa kääntyisi mukavuusalueeksi. Epämukavuusalue haastaa ja edistää harrastajan. Tähän kaikkeen auttaa ymmärrys ja kärsivällisyys muita ja omaa itseään ja kehoaan kohtaan. “Olet tasan niin vahva, kuin heikoin lenkkisi”, Liinamaa toteaa. Rauhallinen ja hallittu eteneminen tekniikassa vie jokaikisen siihen pisteeseen, johon haluaa. 

Alhaalta ylös - ei päinvastoin

Taekwondossa tekniikan harjoittelu on valitettavan usein hyvin raajakeskeistä eli keskitytään pelkästään liikkeen vaatimaan raajaan eikä oteta alusta alkaen koko kehoa mukaan. “Tämä on kuin lähtisi takamus edellä puuhun opetellessaan uutta”, Liinamaan tokaisee. Kaikki lähtee jaloista ja heti uutta opetellessa tulisi välittömästi hermottaa koko keho mukaan liikkeeseen. Jos ensiksi opettelee liikkeen yksinkertaistettuna ja “väärin”, lihasmuistia on hankala lähteä opettamaan uudestaan myöhemmin.

Treenaamisen alkuvaiheessa on paras selventää liikkeen tai tekniikan tarkoitus. Kokonaisuuteen ja tarkoitukseen huomion kiinnittäminen auttaa mieltä yhdistämään kehoon, jolloin hahmotus on jo heti alkuvaiheessa helpompaa ja liikkeen saa elävämmäksi. Esimerkkinä torjunnoissa halutaan torjua ja pysäyttää ulkopuolelta tuleva uhka. Tarkoituksena ei ole vain heilauttaa kättä, vaan kuunnella liikemallin vuorovaikutusta koko kehossa. 

Kun aletaan opettelemaan jotain vaativampaa, yhden treenin tulisi keskittyä vain yhteen tekniikkaan ja sen vaiheisiin. Tekniikka aloitetaan rakentamalla askel kerrallaan yksinkertaisten vaiheiden kautta, eikä harjoituksen aikana välttämättä tarvitse edes päästä vielä itse tekniikkaan, vaan tarkoituksena on keskittyä pelkkään progressioon, jossa maltetaan luoda edellytykset tekniikalle.

Matka kohti oikeaa tekniikkaa on pitkä ja siihen kuuluu monta vaihetta. Tärkeintä olisi käydä jokainen vaihe läpi, jotta jokainen treenaaja pääsisi etenemään oikealla tavalla itse tekniikkaan. Tasapaino, aloitus- ja lähtöasento. jalkojen koordinaatio, hypyt, korkeus, pyöriminen, katse, laskeutuminen jne. Jokainen askel tulisi yksi kerrallaan ottaa mukaan liikkeeseen. Kaiken tämän päälle toistot, toistot ja vielä kerran toistot.

Lempeys aggression tilalle

Vaikka elämme jo vuotta 2023, vielä näinäkin päivinä kehollisissa ihannoinnissa näkyy 1900-luvun loppupuolelta opittu liikemaailman maskuliininen voima. Sieltä nouseva viha, aggressio, nopeus ja räjähtävyys kumpuaa myös tekemiseen ja sen vuoksi kehon opettelu uuteen menee monesti mönkään. Kaikessa tässä mielentilassa keho menee jännitystilaan ja muuttuu epävarmaksi. Myös “täältä pesee” -meininki johtaa liiankin usein tapaturmiin ja vääränlaiseen tekniikkaan.

Nykypäivinä enemmän esille tullut lempeä ja hallittu lähestyminen kehollisissa toiminnoissa on edelleen vierasta. Oman kehon kuuntelu ja sen vaiheittainen haastaminen on tutkimusten mukaan toimivampaa ja vähemmän kehoa rasittavaa pitkällä jänteellä. Tänä päivänä ainoa ihailun kohde ei enää ole maskuliininen voima ja nopeus, vaan ennemminkin herkkyys ja pitkäjänteisyys liikunnassa. Sen kun kaikki ymmärtäisi, ettei tarvitse tehdä muihin vaikutusta. 

Taekwondo on suurelta osin kehon ja mielen hallintaa. Se ei ole laji, jossa piestään toinen hengiltä ja ollaan voittamattomia muiden silmissä. Jos lajia harrastaessa haluaa saada mahdollisimman paljon vahinkoa aikaan, olisi hyvä miettiä, onko taekwondo todellakin oikea laji. Lajin intentiona on muistaa filosofinen puoli ja oikeanlainen reagointi oikeaan tilanteeseen satuttamatta toista. 

Lempeys ja rentous auttaa etenemään haluttuun kokonaisvaltaiseen liikkeeseen, mikä tulee toimimaan myös voimakkaammassa ja nopeammassa toiminnassa taekwondossa. Kun mieli on rento, kehokin osaa sanoa, että “kyllä tämä tästä lähtee”. 

Alkulämmittely - kehon valmistelu treeniin

Liinamaan neuvona jo alkulämmittelyissä tulee rauhoittaa mieli ja tarkoituksen kirkastaminen mukaan. Lämmittelyjen ideana on tuoda lämpö kehoon ja opetella virittäytymään päivän aiheeseen. Rääkkijumppa ja hikitreeni tekee vain hallaa alkulämmittelynä, koska kroppa on turha uuvuttaa jo heti aloittaessa. Hiki tulee kyllä treenatessa ja loppuverryttelyt saavatkin jo nostaa sykettä. 

Taekwondopolun alussa harrastaja on useimmiten myös oman kehonsa tuntemisen alkutaipaleella. Kehon hallinta ja lihastuki voi olla hyvinkin tuntemattomia. Taekwondon lajiominaisuuksiin kuuluu motoriikkakoordinaatio ja lihasten oikeanlainen ja rento käyttö. Olkoon tausta miten aloittelijan tasolla, kokeneemmillekin ei tee pahitteeksi oppia tekniikan puhtaudesta. Kaiken kehollisen etenemisen rinnalla harrastaja oppii ymmärtämään seuraukset oikeanlaisesta ja vääränlaisesta tekniikasta.  

“Hengitä, hengitä ja hengitä”, Liinamaa toistaa. Alkulämpimissä opetellaan löytämään oman kehon herättävät liikkeet. Jos jokin tuntuu hyvältä tai tietty ruumiinosa kaipaa eritoten jotain liikettä, tee sitä. Hengitys mukaan, jotta hermosto herää kehon mukana. Tärkeintä on jättää kiire pois kuunnellessa omaa kehoa. Kaikki liikkeet eivät ole tarkoitettuja tai tarpeellisia kaikille. “Älä ota niin vakavasti. Jos haluat tehdä kärrynpyörän, niin tee. Se on juuri sinun keholle tarpeellista silloin”, Liinamaa naurahtaa.