Kisajännitykseen auttaa itseluottamus
Teksti: Eva Kottonen
Julkaistu: 13.12.2023
"Jännitys kuuluu lajiin, mutta halu kisata voittaa sen jännityksenkin”, ottelija Sonja Lehto sanoo. Paimiolainen Lehto, 17, on viisinkertainen Suomen mestari, lisäksi hän on voittanut Pohjoismaiden mestaruuden ja edustanut Suomea junioreiden EM- ja MM-kilpailuissa.
Lehto aloitti taekwondon kuusivuotiaana ja innostui kilpailemisesta heti varhaisessa vaiheessa. Tällä hetkellä häntä valmentaa Jarkko Mäkinen. “Suomessa kilpaillessa ei enää jännitä, ulkomailla kilpaillessa jännitystä alkaa tulla jo useita päiviä ennen, kun reissut kestävät monta päivää, ja on huolehdittava että selviää ensin punnituksesta itse kilpailuun. Lopullisesti jännitys iskee, kun ottelulistat julkaistaan ja saa selville omat vastustajat”, Lehto kuvaa.
“Se on vain ottelu”
Ilman pientä jännitystä on vaikea päästä kisafiilikseen, mutta alkuvihellyksen jälkeen sen kuuluisi kadota, Lehto sanoo. “Jännitys auttaa suoritusta, mutta kyllä sitä voi olla myös liikaa. Ihan ensimmäisistä kilpailuistani en muista juuri mitään, kun jännitin niin paljon.”
Lehdolla ei ole mitään erityisiä kilpailurutiineja, mutta keskittymishetki yksin ennen kamppailun alkamista on tärkeä. “Kerron itselleni, että se on vain ottelu, jos en nyt voita, niin sitten ensi kerralla. Valmentaja usein painottaa, että ottele tilanne kerrallaan ja pysy rauhallisena, vaikka vähän jännittäisi.”
Maajoukkueleireillä on Lehdon mukaan puhuttu jännityksestä yleisellä tasolla ja tehty rentoutusharjoituksia. Hän sanoo oppineensa käsittelemään jännitystä, vaikka se ei koskaan täysin katoakaan. “Aihe on kyllä tärkeä, eikä siitä puhuta kovin paljon. Ehkä enemmänkin voisi. Erityisesti nuoremmat kilpailijat eivät välttämättä osaa niin hyvin käsitellä asiaa, varsinkaan itsekseen.”
Jännitys ei ole vaarallista
“Kaikkia jännittää. Tietyt tilanteet ovat meille jännittäviä ja niistä seuraa meille tiettyjä, aivan luonnollisia reaktioita, eivätkä ne ole itsessään vaarallisia. Tämän ymmärtäminen on avainasemassa, jos mietitään vaikka kilpailujännitystä”, Yong Taekwondon perustaja ja valmentaja Erik Pohjonen sanoo.
Euralainen Pohjonen (5. dan) toimi Suomen Taekwondoliitossa liikesarjojen päävalmentajana 2020–2022 sekä kadettien ja junioreiden ottelun vastuuvalmentajana 2018–2019. Pohjosen oman kilpauran aktiivivuodet osuivat 2000-luvun alkuun, jolloin hän kuului liikesarjojen maajoukkueryhmään ja edusti Suomea muun muassa EM-kilpailujen ryhmäsarjassa 2005. Tältä ja viime vuodelta plakkarissa on liikesarjojen henkilökohtainen Suomen mestaruus. “Aktiiviuran jälkeen kilpaileminen jäi pitkäksi aikaa. Nyt olen vähitellen palannut sen pariin, mutta miellän kyllä itseni enemmän valmentajaksi.”
Omaehtoista siedätyshoitoa
Pohjosen valmennettavia ovat tällä hetkellä muun muassa ottelijat Noora Rannikko, Saara Rintamaa ja Vilhelmiina Heinonen. Rannikko muistetaan erityisesti kadettien EM-pronssista vuodelta 2015. Rannikko ja Rintamaa ovat tämän vuoden SM-kultamitalisteja, Heinonen puolestaan otteli SM-hopeaa. “Omien valmennettavien kanssa kisajännityksestä puhutaan pääasiassa juuri ennen ottelua, jos vire tuntuu olevan epäoptimaalinen. Siinä voi koettaa töniä oikeaan suuntaan. Yleisesti ottaen aiheeseen paneutunut valmentaminen lienee Suomessa vähäistä. Moni varmaankin vain siedättää itseään siihen. Kun riittävästi kilpailee, niin jännitys alkaa vähenemään."
Harjoituksissa jännityksestä voi olla hankalampi puhua, sillä kyseessä on hyvin henkilökohtainen asia, Pohjonen arvelee. “Ei sitä välttämättä halua ison ryhmän kanssa jakaa. Toisaalta harjoitustilannekaan ei ole samalla tavalla jännittävä, joten ei ole mielekästä kysyä, miltä nyt tuntuu.”
Voimavarat hyötykäyttöön
Hengitys- ja rentoutusharjoituksista voi olla apua kilpailujännityksen taltuttamiseen, mutta Pohjosen mukaan tärkeintä on rakentaa itseluottamusta. Kun itsensä pystyy näkemään voittajana, jännityksen tuomat voimavarat saa hyötykäyttöön sen sijaan että ne kuluvat siihen, että suojelee itseään. “Osa kilpailijoista pääsee valmentamattakin sellaiseen tilaan, että syttyy siitä kilpailutilanteesta. Osa taas voi tarvita ammattilaisen apua, että pystyy nopeammin kanavoimaan jännityksen omaksi hyödykseen.”
Ikä voi tuoda helpotusta jännittämiseen, tai ainakin antaa perspektiiviä tekemiseen. “Aikuisilla elämässä on paljon muitakin asioita ja kilpailutilanteen merkitys asettuu kontekstiinsa. Nuorilla taas ajattelu on enemmän kaikki tai ei mitään, ja siksi valmentajien on tärkeää asettaa tavoitteet oikeisiin mittasuhteisiin. Vaikka paineet olisivat osin kuvitteellisiakin, ne ovat silti totta kokijalleen”, Pohjonen muistuttaa.
Lasten kilpailemisen tulisi Pohjosen mukaan pysyä innostavana ja kannustavana kokemuksena, eikä tuloksia tulisi tuijottaa liikaa. Aikuisilla taas tavoitteena tulee olla parhaan mahdollisen tuloksen tekeminen. “Suomalainen lähtee harvoin arvokilpailuihin ennakkosuosikkina, mutta toisaalta meille tuntuu istuvan altavastaajan asenne. Vähän hammasta purren ollaan sitkeämpiä ja kovempia kuin muut.”